Pages

5. toukokuuta 2019

Curly Girl-metodi

Enpä olisi uskonut että curly girl-metodi tulisi tämmöiseksi trendiksi. En ole itse myöntänyt tai kokenut olevani Curly girl-metodia harjoittava, sillä itse kuulun niihin joille CG-metodi on välttämätön elämäntapa. Mutta kun asiaa katsoo eri kantilta niin voisiko sanoa että olenkin extreme-lahkolainen? haha

Minulla on 3a/b-kiharat. Tiesittekö että on normaalia että päästä löytyy monia eri kiharatyyppejä. Varsinkin jos hiuksilla on rankka menneisyys. Huonokuntoisimmat eivät halua painia samassa sarjassa parempikuntoisten kanssa. Minulle tuottaa ongelmia osiot, jotka eivät kiharru 3-skaalaan vaan roikkuvt löysänä wavy-osastolla. Minua on neuvottu finger coilamaan pesun jälkeen mutta sekään ei aktivoi tarpeeksi. Onneksi osiot ovat erittäin pieniä. Mutta toinen jännä asia on että nämä suorat osiot kasvavat tavallisia hiuksia huomattavasti nopeammin!
Tässä kaksi päivää vanhat kiharat eli kaksi päivää hiusmaskista. 

The struggle is real
Nuorena suhde omiin hiuksiin oli vaikea. Huomasin 7-luokalla että minun hiukset ei ole "samanlaiset" kuin muilla. Mikä oli tietenkin ihan hirveää siinä iässä. Silloin piikkisuorat emo-tyyliset hiukset olivat trendikkäät eli semmoiset oli saatava. Aloin suoristamaan joka päivä hiuksiani sekä vaalentamaan voimakkailla vaalennusaineilla, sillä ehei minullehan ei enää naurettaisi hiusten takia tai nimiteltäisi p*llikarvaksi. Yritin liikaa ja hiuksethan siitä kärsivät.
Vasta lukion jälkeen myönsin itselle että minulle ei sovi normaali hiustenpesurutiini. Silloin myös normaalit pyyhkeet, kammat ja shampoot jäivät pois käytöstä. (Muuten kampaa käytän vain otsatukkaan/ hiusten pääliosaan.) Aloitin no-'poo-metodilla ja sommittelin itselleni nykyisen rutiinin. (...Postauksen loppu puoli) Kokosin eri youtubettajilta vinkkejä ja muistankin katsoneeni Pennyn videoita suu ammollaan auki hämmästyksestä Tässä linkki 

No entä nykyään sitten?...Elokuvateatterissa takana olevat valittavat äänen etteivät näe mitään ja yritän valua penkissä alemmas ettei tukkani pilaa heidän iltaansa. Lapset huutavat ohi kävellessäni että "tuolla tytöllä on peikkotukka!" Ja ihan selvänä olevat aikuiset kysyvät että saako hiuksiani kosketella..Puhumattakaan sitten ei selväpäisistä haha. En käsitä mitä mielihyvää he siitä saavat. Vanhemmat ihmiset miettivät ääneen sukutaustaa ja saan selittää että tukka on isältä ja muutkin isän sukulaiset omistavat samanlaiset pehkot.

Viime aikoina lehtien kansissa ja mainoksissa on voinut nähdä aina vain enemmän kiharoita. Ette voi uskoa minkälainen vaikutus sillä on itseluottamukseen. Se rohkaisee, mutta silti kampaan käsin pesun jälkeen auki kiharoita ja vältän rutistelemasta märkiä hiuksia jotta ne eivät ole liian yliampuvat vaan 3a-tyypin kiharat. En tiedä mitä kautta Curly Girl-metodi on lyönyt läpi mutta sitä käyttävät tätä myötä myös laineikkaat hiukset omaavat ihmiset. Uuden haaranhan voisikin nimetä wavy girl-metodiksi. (Totta puhuen en tiedä onko oma metodini enemmän natural hair-metodi vai CG-metodi..ehkä kumpaakin.)

Babyhairit: 
Kiharatukkaisten (ja karvaisten heh) ihmisten vitsaus joka on kappas vain tullut sekin muotiin. Mitä ihmettä? Jotkut oikeasti haluavat babyhairit ja jopa leikkaututtavat semmoiset?! Minusta se on ollut aina melkein kuin "kauneusvirhe". Tämäkin on tosin antanut itselekkin rohkeutta tuoda omat baby hairit esiin. Ja muistankin kun äiti opetti minut ensimmäisen kerran geelin ja piikkikamman kanssa vuonna 2016 laittamaan babyhairit. (Nykyään käytän hammasharjaa ja odotan että joku tuo markkinoille ihka oikean baby hair-kamman.) Ennen olen kammannut ne piiloon ja kiinnittänyt hiuslakalla mutta nyt geelatut sentin halkaisijaltaan olevat otsakiharat kuuluvat olennaisena osana meikkiini.

No, miten mie tehen:
Oletan nyt että tiedät edes vähän mikä tämä Curly Girl-metodi on. Poimi toki kokeiluun jotain osia rutiinistani ellet ole jo kokeillut:
Pesen hiukset kerran kuukaudessa tai milloin siltä tuntuu. Pesen useimmiten co-washing:illa mutta käytän myös savea silloin tällöin.
Öljy-hiusmaski-koktailin teen 1-2 kertaa viikossa, jonka laitan märkiin hiuksiin. Hieron päänahakaa noin 5 min. Annan seoksen vaikuttaa 2h muovipussi päässä...silloin kun ei ole kiire mihinkään kotosalta olen 6h koktaili päässä.

Seokseen tulee: jokin CG-approved maski joka vaihtelee ja jokin näistä seuraavista oliiviöljy, kookosöljy tai ruokaöljy. Ruokaöljy on siitä hauska että se ei lähde ekassa pesussa vaan lopullinen huuhtelun teen parin päivän sisällä. Kuulostaako ällöttävältä?... minustakin tuntui tosi ällöttävältä kun kaadoin ekan kerran ruokaöljyä päähäni. Mutta nykyään nautin kun öljy antaa märkään hiukseen juicy curls-efektin. Eli kun nostaa yhtä kiharaosiota ja heiluttaa sitä vähän niin kihara aktivoituu mennen sykerölle.
On muuten hyvä muistaa vaihtaa tyynyliinoja USEIN jos käyttää öljyjä. Tuntuu myös siltä että nuo ruokahyllyn öljyt sopivat harvoille mutta oma hiuspohja rakastaa niitä. Kannatan kokeilemaan.
Jos olen lähdössä ihmistenilmoille niin tykkään lisätä öljy-maskin poishuuhtelun jälkeen hoitoainetta ja geeliä suoraan märkiin hiuksiin, mutta tätä en tee joka kerta. Haluan mieluiten olla ilman fööniä mutta jos föönaan niin tietysti diffuuserilla.

Hiusten pesu kestää siis kauan, kun ajattelee että öljy-maski-koktailin vaikutusaika noin 2h, plus vielä pesun jälkeinen kuivuminen joka kestää noin 4-7 h. Olen vasta nyt osannut pukea sanoiksi että useiden vähemmistöjen naisille hiusten merkitys kantaa syvempää symboolista arvoa, joten luonnollisesti puoli päivää kestävä pesu-urakka hoituu mukisematta.
Voi eih, tässä tyypillinen talvinen epäkosteutettu hius. (Viikko naamiosta)

Vesi:Veden laatu jolla peset hiukset vaikuttaa kuontaloon todella paljon! Meillä on erittäin hapan vesi kotona josta hiukset eikä myöskään iho tykkää. Siksi yritän ajoittaa pesun aina kun olen käymässä Suomenpuolen talollamme. Suodattimen ostoa siis suunnitellaan.
Minun ei varmaan edes tarvitse mainita minkälainen vaikutus järvivedellä on hiuksiin. Heinäkuussa eli kuukautena jolloin tulee hikoiltua tavallista enemmän kuumuuden vuoksi, hiuspohja tarvitsee jotain enemmän kuin normipesut. Pään dippaaminen järveen ja hiuspohjan hieronta pelkällä järvivedellä riittää.

Ilmasto: Talvella hiukseni voivat huonommin, sillä täällä Lapissa on erittäin kuiva ilmanlaatu.  Tuntuu myös että talvella hiustenkasvu hidastuu. Mikä tietenkin johtuu kaamoksesta.

Trimmaus: Tänä keväänä olen alkanut trimmaamaan itse hiuksiani silloin tällöin. Eli otan sakset ja napsin huonokuntoiset latvat pois yksitellen. Minulla ei ole pelkästään kaksihaaraisia vaan ihan kaksihaaraisen kolmihaaraisia. (Jotkut hiuksista ovat menneet melkein poikki mutta silti jatkaneet kasvua ja tehneet kolmihaaraisen loppuun.) Uskon niiden olevan perua siltä ajalta kun suoristin ja vaalensin hiuksia voimakkaasti. Minulla onkin vielä monen vuoden matka täysin terveisiin hiuksiin. Sehän tässä on vain huono homma että kun tälle CG-trendille tulee loppu vastaan niin sitten sitä ollaankin taas OUT. Voi voi..

Kun kosteat hiukset kieputtaa pinnien avulla paikalleen niin päälikiharoista ei tule liian yliampuvia.

2. toukokuuta 2019

Toukokuu

Hei pitkästä aikaa. Niin kuin joka ikinen kevät myös tämäkin on kulunut ohi erittäin nopeasti. Ensi kuussa on jo kesäkuu! 
Minun kevääseen on kuulunut yksi elämäni hirveimmistä päivistä, kun Anksu-saksarimme lopetettiin. En kerennyt oikein tajuta mitä tapahtui sillä viikko Anksun poismenon jälkeen odotti minua vuosi sitten buukattu kone Tukholmaan ja lempi artistini konsertti Globenissa. Muistan konsertissa katsoneeni Nickin esitystä ihmismassassa kolmannessa rivissä ja ajatelleeni että kun menen kotiin Anksu ei odota minua enää siellä. 
Tuntui kun joku olisi päättänyt että ehei nyt et jää siihen mustaan surun ahdistukseen vaan teet kaikkea mahdollista mitä tulet muistamaan koko elämäsi. Sillä vielä Tukholmassa ollessani sain meilin että brittiläinen elokuvayhtiö oli valinnut monista Lapin matkailukohteista meidät. He tulisivat keräämään kuva-, video- ja äänimateriaalia meille. Olin niin surun keskellä että en osannut edes jännittää ja puin kuvauspäivänä mustan gáktin päälleni.

Meidän vierailukausi päättyi huhtikuussa kun porot pääsivät kesälomalle. Ja nyt täytyykin sitten suunnitella jo ensi talvikautta. Tällä hetkellä olen kuitenkin laittamassa kasaan kesäpakettia nettisivuillemme. Ensi viikolla lähdemme Jensin kanssa edustamaan yritystämme saamelaisille elinkeinopäiville Umeåån. Ajattelin tehdä uuden kesägáktin sinne mutta se ei ole kovin rationaalinen suunnitelma ajan kannalta.
Sillä kaiken tämän keskellä olen ilmoittanut itseni pääsykokeisiin Turkuun. Ilmoittaessa se tuntui järkevältä mutta nyt suunnitelmat ovat kerenneet jo muuttua. Lähden silti tekemään kokeen sillä olen jo lukenut niin paljon enkä osaa oikein lopettaakaan lukemista sillä aihe on todella mielenkiintoinen.  Haluan myös käydä Turun vanhassa kaupungissa ja jossain museossa nyt kun kerrankin on loistava tilaisuus päästä käymään siellä asti kokeen kirjoittamisen yhteydessä hihihi. (Siitä voittekin päätellä minkä pääsykokeen käyn tekemässä) Otan vastaan vinkkejä keskustan alueen kulttuurihistoriallisesti merkittävistä nähtävyyksistä :)


27. helmikuuta 2019

Talvimarkkinat 2019

Hei onpa omituista, jotenkin tämä postaus on vain jäänyt postaamatta. Markkinat olivat kolme viikkoa sitten. Enkä ole kertonut niistä vielä blogissa! Ehkä se johtuu siitä että tänä vuonna en ottanut kameraa edes mukaan Jokkmokkiin. Olen jo kai saanut ne parhaimmat kuvat viime vuosina Kuhmusen Pekasta ja pororaitosta ja olen nyt tyytväinen. (Siksi näettekin viime vuosien kuvia tässä postauksessa.)
Markkinoiden tarkoitus on valjennut minulle vasta pari vuotta sitten. Eihän kukaan lähde miinus 20 asteessa ostamaan metrilakua ja donitseja. Kaikki lähtevät sinne tapamaan tuttavia! Markkinat menevät parhaillaan että etenet koko markkina-alueen niin että 20 metrin välein törmäät tuttuihin ja jäätte jutustelemaan. Tänä vuonna tuli tehtyä ennätys kun ensimmäiset 10 metriä markkina-alueella käveltyämme törmäsimme pikkuserkku-katraaseeni. Hehe voi sitä pulinan määrää kukaan ei varmaan saanut loppupeleissä selvää toisistaan kun kaikki puhuivat toistensa päälle.

Markkina-lauantaina onnistuin muuten kaatumaan yhden kerran. Kaatumiset kuuluu asiaan kun kävelee "poronkarvakengillä". En tiedä niiden suomalaista nimeä... "siepakkaat" kaikki taitavat sanoa mutta se on väärä sana, sillä se tarkoittaa käännettynä Gällivaaran pitkävartisia poronkarvakenkiä.
Pyllähdyksiin on tottunut (varsinkin auratuilla jalkakäytävillä) eikä parista kaatumisesta kenenkään kunnia saa kolahdusta...eikä takamuskaan sen puoleen kun gáktin alushameet pehmentävät laskua. Täytyy vain heti nousta ylös, ravistaa enimmät lumet pois holbista ja oikaista korkea hattu takaisin paikalleen niin ja jatkaa eteenpäin. Mutta se onkin sitten vaikeampaa saada muut ymmärtämään että jos mätkähdän maahan niin en travitse kymmentä käsiparia nostamaan minua ylös. Tässäkin kyseisessä pyllähdyksessä sain kaksi englantia puhuvaa miestä rientämään juosten apuun. Toinen heistä meinasi mätkähtää itsekkin vaikkei hänellä ollut edes karvakenkiä jalassa. Ennen kuin he ennättivät luokseni olin jo ylhäällä. Yritinpä siinä jotenkin englanniksi selittää että ilmalennot on ihan kuin melkein yksi kulttuurirituaali. Mutta jotenkin se hössötys ja melu tyhjästä saa normaalin tilanteen muuttumaan noloksi.
Hassuinta tilanteessa oli se että vähän aikaisemmin olimme tosiaan nähneet karvalakkisen miehen juoksemassa katua alas, hän teki pitkän ilmalennon karvakengillään niin että naama krapasi lumista tienpintaa pari metriä. Siinä ohimennen mainitsin Jensille että "kohta on kuiteski minun vuoro kaatua".

1. helmikuuta 2019

Helmikuun ensimmäinen

Huh hei ja hyvää uutta vuotta (hieman myöhässä hehe). Tammikuu hurahti hirmu nopeasti. Minusta tammikuun nimen voisi muuttaa jo "Duodjikuuksi" sillä ihan totta, ei taida olla yhtään päivää tammikuussa että en olisi istunut neula kädessä tai ompelukoneen ääressä.
Syntymäpäiväni olivat viime viikolla ja se tarkoittaa sitä että Jokkmokin markkinat ovat ensi viikolla! Tänä vuonna olen väkertänyt itselle uudet säpikkäät, kengät, markkinagáktin ja vyölaukun. Se ei kuulosta paljolta mutta työtä niissä riittää moneksi viikoksi. Varsinkin kun en ole välttämättä mikään luonnonlahjakkuus tarkkuudessa. Nytkin minun pitäisi olla pliseeraamassa 1 cm kokoisi vekkejä neljään metriin. Niin huh onneksi vain neljään metriin eikä 20 metriin niin kuin joidenkin perheiden puvuissa.

Ai niin ja sitten vielä tämä että olemme startanneet turistivastaanoton, jossa minä toimin keulahahmona. Ihan ensimmäiset vieraat eksyivät meille jouluviikolla. He olivat kuulleet jostain että meidän kylässämme voi nähdä poroja lähietäisyydeltä. Joten he kurauttivat pihallemme. Sattuipa niin hassusti että meinasimma juuri silloin teurastaa kotiaidalla pari poroa.
Joten pikkuserkkuni tepastelee naapurista "pössä olalla" ja törmää matkalaisiin jotka kummastelevat että "missähän niitä poroja voi nähdä." Äiti juoksee karvalakissa sisälle sanomaan minulle että "sielä olis nyt Kenne pössan kanssa ja turistiperhe menossa aidalle." Ajattelin että äiti kiusoittelee ja jatkoin aamupalaa rauhassa. Sitten Jens kurkistaa ikkunasta ulos ja sanoo että kyllä sielä nyt jokin joukko näyttää olevan. "Herran pieksut!" pääsi suustani samalla kun juoksin pukemaan ulkovaatteita. Käskin Kennen mennä pyssyn kanssa sisälle kahville jotta vieraat eivät pelästyisi tai alkaisi ihmettelemään. Vaikka koko ideana onkin että vieraat saavat tulla poroaidan arkeen niin rajansa kaikella!

Siinä tohinassa ei kerennyt juuri jännittää mutta kylläpä sitten jännitti kun ensimmäiset viralliset vieraat tulivat! Rehellisesti sanoen olin pissata pöksyyn kun kuulin taxifirman tila-auton kääntävän kylätiellemme! Ajatuksena oli että tuleeko tähän ikinä tottumaan? Olen viime talvet ottanut vastaan epävirallisia vieraita monia kymmneniä kertoja, mutta silti minua jännitti nyt kun kaikki on niin virallista. Jos olisin tiennyt että tulen tarvitsemaan työssäni englantia niin olisin panostanut siihen 110% kouluaikana. Paremmalla englanninkielitaidolla ei olisi nimittäin mitään syytä jännitykseen.


Copyright @ Marielle Sunna. Blog Design by KotrynaBassDesign