Pages

12. joulukuuta 2018

Ihana kaamos

Niin kuin te jotka olette seurailleet minua kauemmin tiedätte että olen aina tykännyt kaamoksesta. Minusta on hirmu tunnelmallista kun jo puolen päivän jälkeen tulee pimeää. Kaamos menee aina ohi nopeasti sillä koko kaamosajan ainakin minä itse olen ihan joulutunnelmissa, joten päivien pimeyttä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi kiireen keskellä.

Juuri tällä hetkellä valmistelen joululahjoja ja kuuntelen perinteeksi muodostunutta musikhjälpenin suoraa viikon mittaista lähetystä. Joka vuosi mietin miten voisin itse osallistua "musiikkiapuun" mutta en ole ainakaan vielä saanut asiaksi osallistua.
Ulkona on ensimmäiset kunnon -20 pakkaset. Ikkunan toisella puolella on juuri nyt sininen hetki auringonsäteiden hehkuessa oranssin/punaisen ja tumman pinkin sävyissä Mettäkeron takana. Olin koko lyhyen valoisan ajan ulkona tänäkin päivänä ja nyt kasvoja nipistelee vaikka minulla on aina huivi kasvojen ympärillä kun pakkasta on enemmän.
Tässä nyt viime viikkojen kuvia näistä lumi-ilmoista jolloin on tullut päivän aikana monia senttejä sitä kaivattua lunta.

Aina kuvien otto ei onnistu, varsinkaan tämän kyseisen herran kanssa.

25. lokakuuta 2018

Talvi on täällä

Olipa ihana herätä aamulla kun hämärä huone ei tuntunut aamunkajossa niin pimeältä sillä ulkona oli satanut lunta. Maa on valkoinen ja pakkanen on kuorruttanut kaikki puut valkoiseen kuurahöttöön. Huh jo oli aikakin sillä syksy on tuntunut hirmu pimeältä ilman lunta. Onneksi tuo vuoden valottomin vuodenaika alkaa olla ohi (oletan että tämä lumi pysyy maassa eikä sula tällä kertaa). 
Ajattelin että kiikkuisin Mettäkeron päälle huomenna ottamaan hieman kuvia pakkasen puremista maisemista, mutta sitten muistinkin että olemme huomenna lähdössä Dearggettiin Original Laplandin järjestämään kaksipäiväiseen workshoppiin. Eli tässä postauksessa näette vain näitä pihakuvia jälleen.

26. syyskuuta 2018

Yrittäjän arkea ja ruskan färejä

Kuinka vaikeaa se voi olla? Olenhan kirjoitttanut blogia ja ylläpitänyt aikoinaan suntuubi-virtuaalitalleja kymmenen vuoden aikana - Kyllä yhdet nettisivut kolmella eri kielellä hoituvat varmasti kädenkäänteessä... Tai sitten ei. Olen väkertänyt niitä viheliäisiä firman kotisivuja nyt kuukauden ajan. Enkä vieläkään ole julkaisuvaiheessa. Mutta mitäs teet kun englannin kirjoitustaito on jäänyt sinne johonkin yläastetasolle. Melkein tekisi mieli hankkia apua ja sysätä koko urakka jollekkin muulle mutta enään semmoiseenkaan ei ole aikaa.

Viime kuukaudet ovat todellakin pyörineet tämän firma-aiheen ympärillä. Työn hauska puoli on talvi-siidan valmisteleminen - Olen hakenut ihkauudet lávvu-tolpat, gáhkku-kivet ja laittanut nahkoja kuivamaan. Sitten on tämä "ei niin hauska osuus" eli sähköpostikorin ajantasalla pitäminen ja nettisivujen tekeminen jne. 
Olemma osallistuneet myös Jensin kanssa Original Laplandin järjestämiin yritystutustumisretkille. Joita on järjestetty ympäri Ruotsin ja Suomen Lappia tänä syksynä. Nyt odotan eniten kestävän matkailun seminaaria, joka on ensi kuussa Rovaniemellä!

Tänä vuonna kenkäheiniä tuli vähän, sillä oma kenkäheinäpaikkamme ei ollut kasvanut kunnolla kesän aikana. Nämä heinät ovat siltä pieneltä osalta johon en kajonnut viime vuonna. Hieman kyllä kutkutti mennä ottamaan muualta tai nyppiä joka ainoa heinä talteen omasta paikasta, mutta perjaatteiden takia varpaani taitavat tulla palelemaan talven loppuosan.

Täydellä kuulla kaadettu hirvi. (Huokaus, paljon ommeltavaa niin kuin näette.)

24. elokuuta 2018

Tervetuloa meile!

Minulla oli jonkin aikaa sitten debatti naapurikylän ukon kanssa. Satuin mainitsemaan miltä minusta tuntuu, kun taas yksi yritys lainaa kiellettyä uskontoamme sekä samalla koko kulttuuriamme rahastustarkoituksena. Ukko totesi vain että "no tehe itte paremin, ko kerta asia haittaa."
Minua on tosiaan häirinnyt se millaista cosplay:ta Lapin matakailijat saavat vastineeksi rahoilleen kun he tulevat tutustumaan paikalliseen "kulttuuriin". Olemme täällä kai niin sokeita ja aliarvioimme itseämme, että koetaan kiinnostavemmaksi pukea näytösasut/lainata toisesta kulttuurista ja esittää jonkinmoinen näytelmä vieraille.

Haluan näyttää vierailijoille millaista minun arkeni on. Miten sekoitetaan hiljainen-vanha-tieto nykyolosuhteisiin. Samalla haluan toimia jonkinnäköisenä ambassadöörinä kulttuurilleni. Eli ammentaa tietoa saamelaiskulttuurista, toivottaa avosylin toiselta puolelta maailmaa tulijan (kuin ihan suomalaiset ja ruotsalaisetkin) tervetulleeksi kotiini ja tutustuttaa heidät parhaisiin tyyppeihin koko maailmassa eli poroihin. 
Niin ja opettaa että joulupukki on pelkkä satuhahmo (kaikki eivät nimittäin tiedä sitä) ja näyttää että ilmastonmuutos on jo minun arjessani tässä ja nyt, eikä vasta tulevaisuudessa niin kuin usein ajatellaan.

Ideana on siis se että kun menen tavalliselle työpäivälle aidalle niin otan mukaan vierailijat ja he saavat tehdä kanssani kaikkia niitä pieniä arkisia askareita... tai sitten olla tekemättä mitään muuta kuin poroselfieiden postaamisen Instaan parin tunnin ajan. Lopuksi keitämme kahvit yhdessä. (Tulevaisuudessa tarkoituksena olisi myös että voisin ottaa vierailijoita matkaan viikottaisille tarkastuskierroksilleni. Toisin sanoen umpihankihiihtoa uinuvassa talvimetsässä porojen ja muiden eläimien liikkeitä tarkkaillen.)

Joten Tervetuloa/Bures Boahtin lávvu-kahveille nyt ensi talvena! Emme ole "porofarmi" joten ennen vieraiden tuloa meidän on päätettävä sopiva leiripaikka jostain päin niemeämme. Sesonki alkaa kuitenkin marraskuun lopussa kun porot on kerätty vapaudesta sekä aidattu talviaitaukseemme ja kotoutuneet paikkaan. Netti-sivut ovat myös vielä kesken, joista saa sitten aikanaan lisää informaatiota. Jostain oli pakko aloittaa joten Instagramista löydymme kyllä jo nimellä @thereindeerherd

Copyright @ Sunná. Blog Design by KotrynaBassDesign