Pages

2. lokakuuta 2017

Viikko Hetassa

Nyt tuntuu siltä että tapahtuu niin paljon etten pysy ihan itsekkään mukana kalenterissani. Olen lähdössä ajamaan Hettaan eli Suomen Enontekiölle juuri näillä minuuteilla. Tämän viikkoinen kouluviikko pidetään nimittäin siellä. 
Kävi niin että viime lauantaina adoptoimme toisen saksanpaimenkoiran perheeseemme. Hän ei viihtynyt kaupungissa, joten ajattelimme että voisimme auttaa tarjoamalla kodin täältä mettästä. Tuntuu hieman väärältä lähteä kotoa pois kun uusi perheenjäsen on vasta totuttelemassa kotiin. 

Lukujärjestyksen mukaan menemme katsomaan tänään illalla Saamelaisveri-elokuvan. Kävin katsomassa kyseisen leffan maaliskuussa, sen ollessa ensiesityksessä täälä Ruotsissa. Tästä pääset siihen postaukseen jossa näet mm. leffan trailerin. Koko Sápmi hehkuttaa leffaa ja minäkin aion tällä kertaa yrittää katsoa elokuvaa toisin silmin ja päästä uuteen fiilikseen siitä. Minullahan on tunnetusti haastavampi leffamaku. Viime kerralla totesin leffasta näin: "Pistin merkille heti ensi minuuteilla että elokuva oli tehty korvaamaan koulun historiantunnit joilla ei ikinä käyty läpi kyseisiä tapahtumia." 
Elokuva perustuu tositapahtumiin, joten minusta aiheessa oltaisiin voitu kaivautua syvemmälle ja ottaa esille vielä kauheampia asuntolakokemuksia, sillä "olisi ollut mistä valita". Kannatan kuitenkin kaikkia katsomaan Saamelaisveri-elokuvan.

17. syyskuuta 2017

Ruska

Aina tähän aikaan vuodesta suunnilleen tämän viikon tienoilla luonto hohtaa keltaisen, oranssin ja punaisen eri väreissä. Tiesittekö muuten että "ruska" on ihan oma värinsä, kuten vaikkapa punainen tai sininen. Väriä  on vaikea selittää, mutta katsomalla näitä kuvia sen käsityksen ymmärtää.


Tässä alapuolella on vielä ruskakuvia viime vuodelta, eli syksyltä 2016. En tainnut julkaista viime vuonna ollenkaan ruskakuvia ja löysin nyt nämä kuvat tietokoneeni kätköistä. Tänä vuonna ruska on muuten hieman erivärisempi, kuin viime vuonna.

Tähän kuvaan liittyy hauska sattuma. Ajoin metsätietä kotiin, en ollut ottanut kuvia koko päivänä ja näin miten mukavasti pitkä hiekkatie kurottautui eteenpäin. Pysäytin auton, hyppäsin lavan päälle seisomaan ja asettelin kameraa vähän aikaa. Kun kurkistin kameran silmäaukkoon niin yllätyksekseni näinkin liikettä ruudussa. Joku tuli esiin mäenrinteen takaa, suoraan kuvaan... Miten porot osasivatkin tällätä juuri oikealle paikalle. 

10. syyskuuta 2017

Sunnuntaikuulumisia

Ensimmäinen etäopiskeluviikko suoritettuna kotoa päin. Hoidin koulutehtävät heti alta pois alkuviikosta, jotta sain koko loppuviikon itselleni (ja eläimilleni).
Hirvenmetsästys alkoi viime maanantaina, toisin sanoen pieni hiljainen kylämme on muuttunut vilkkaaksi melukyläksi, kaikkien metsästäjien tullessa mettäkämpilleen koirineen. En metsästä itse, mutta pyssyn pauke ja koirien ulina kuuluu vieläkin korvissani, vaikka olen jo rantautunut takaisin Jokkmokkiin opiskeluasunnolleni seuraavaa kouluviikkoa varten. Lähdemme teurastamaan jonnekkin päin Jokkmokin tuntureita ja tarkoituksena olisi myös yöpyä pari yötä lávvussa. Hauska kouluviikko siis edessä!

Kävin viime viikolla Luleåssa shoppailemassa ja löysin Myrorna-kaupasta 90-luvun Elle-lehtiä! Kävin kaikki hyllyt läpi, mutta löysin vain pari kappaletta. Jännää että yhden lehden välissä oleva hajuvesinäyte tuoksuu 22 vuoden takaa erittäin voimakkaasti  ja vie suoraan 90 luvulle!

5. syyskuuta 2017

Kesägákti

...Tai oikeastaan enemmänkin markkinagákti, sillä pidin tätä markkinoilla helmikuussa. Nykyään on ok pitää vähän räiskyvänpää väriä keskellä talvea vuoden isoimmassa juhlassa eli talvimarkkinoilla. Totta puhuen sain yläosan valmiiksi vasta tänä kesänä, juuri ennen juhannusta.
Onneksi kesken olevan yläosan sai peitetyksi huivilla. Kaikkien ihmetellessä markkinoilla huimaavaa duodjaamis-nopeuttani laitoin sormet ristiin selän taakse ja toivoin ettei kukaan huomaa että silkkihuivin/hopeiden alla koristelu on pahasti kesken. Entisöin ennen markkinoita myös beaskan eli perinteisen "poroturkin". Samalla tein ylijäämä-hukkapaloista tuon perinteisen pienen pussukan, joka vilahtaa joissakin kuvissa. Aikaa jäi liian vähän jotta olisin saanut gáktin loppuun asti. Joten projekti jäi alkukesään.

Aina viimeisenä vaiheena meidän alueen gáktin teossa, koittaa suurin kysymys: helman pressaus vekeille vai ilman?.. vaiko sittenkin puoli-pressaus eli holbi-pressaus. Kuten näette tein vain holbiin isot vekkaukset. 
Musta väri on houkutellut minua jo kauan, joten tämän syksyn/talven projektina suunnitelmissani olisi tehdä perinteinen gákti mustasta kankaasta.

Nämä kaksi viimistä kuvaa on otettu ennen holbin pressausta. Näettekin varmaan eron.

1. syyskuuta 2017

Autobingoa ja yöuinteja

Sinne meni kesä. Syyskuun ensimmäinen päivä on koittanut. Pimein vuodenaika on käsillä, kun yöt ovat jo pimeitä, mutta lunta ei ole vielä maassa. Ajattelin tavan mukaan tehdä lyhyen menneen kesän throwbackin blogiin.

Kesä saapui viime vuotisten tapojen mukaan erittäin myöhään. Vasta juhannuksena vihreys oli päässyt loistoonsa täällä Lapissa. Ja kun kesä on myöhässä niin loogisesti kaikki perinneaskareetkin myöhästyvät, kuten heinien teko ja vasamerkinnät. Myöhästelystä huolimatta sain tehdä heiniä tänäkin vuonna pahassa aurinkoihottumassa.

Heinäkuun viimeisillä viikonlopuilla (Suomen ja Ruotsin molemmin puolin) on hirveän paljon tapahtumia esim. markkinoita. Kaikki tapahtumat sattuvat samalle viikonlopulle, joten on vain pakko valita pari kappaletta johon kerkeää. Niin kuin tiedätte etäisyydet ovat helvetin pitkiä täällä päin eli kaikkiin ei voi ehtiä.


Kävin ensimmäistä kertaa "autobingossa" tänä kesänä! Piilibingoja järjestetään kolme kappaletta viikossa eri puolilla kuntaamme, mutta en ole ikinä osallistunut itse, sillä minua pelaaminen ei ole pahemmin kiinnostanut. Joudun aina selittämään Suomen tutuille, että autobingossa palkintona ei ole auto, vaan nimi tulee siitä että bingoa pelataan omassa autossa istuen.
Autobingojen lisäksi Norrbottenin kesä ei olisi mitään ilman paria museoautotapahtumaa. Kävimme tänäkin vuonna kaikissa neljässä lempi cruisingeissamme (lisäksi uskon että olen saanut myös lapsuudenystäväni Sandran innostumaan näihin cruising-tapahtumiin haha)


Kerran kesässä kummityttöni perhe tulee Etelä-Ruotsista ja silloin minun päiväni menevät leikin temmellyksessä. Kävimme kummitytön perheen kanssa monia kertoja kalassa lähiseudun järvillä. En ymmärrä miten joku voi olla niin innostunut kalastamaan. Itse pidän kalastusta varmaan, niin itsestäänselvyytenä, etten osaa iloita siitä.


Parina päivänä alkukesästä ehdin löhöillä laiturilla ja ottaa kunnolla aurinkoa. Mutta ne taisivat olla kesän ainoat kerrat, kun aurinko paistoi kunnolla. Alkukesästä myös Davvi tuli käymään meillä kotona. Se tarvitsi tukea elämän ensiaskeleilla ilman äitiään ja se kai näki parhaaksi tulla kotiin turvaan.


Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign