Pages

20. joulukuuta 2018

Pakollinen joulurauha

Tässä joulukiireiden keskellä valmistun henkisesti siihen että olen ehkä viikon päästä flunssassa tai oksennustaudissa kuten kaikki viime vuosien joulut. Yritin siis tehdä ensi viikon hommat valmiiksi pois alta, plus kaikki normaalit joulukiireet. Joulukorttien signeeraukset ja ensi viikon siirtoaidan poroille kun on aika vaihtaa laidunta. Tähän vielä neljä ompelutyötä joista kaksi täytyy olla valmiina ennen perjantaita ja kaksi jouluksi. 
Maanantaina sain pikku päänsäryn joka lähti kuitenkin pois reippalla hölkkälenkillä. Mutta tiistaina eli 18 joulukuuta touhutessani firman aidalla, iski se mitä olin vähän odottanut... tosin en ajatellut että se tulisi tässä kyseisessä muodossa. Kroppa sanoi että: "STOP  nytten! Ota rauhassa hyä ihminen" Kurottautuessani ottamaan maasta sahaa alaselkääni viilsi helvetillinen kipu. Enpä ole ikinä semmosta selkäkipua kokenut. Jos olisin ollut ihmisten joukossa niin olisin voinut luulla että joku lähellä oleva iski minua pienellä merkitsemispuukolla, sillä kipu oli niin konkreettinen piston tunne. Mutta eihän aidalla ketään ollut joten tajusin että syksyinen noidannuoli oli tullut pahempana takaisin. Kaaduin lumeen lamaantuen täysin kivusta. 
Seuraava asia minkä tajusin oli että makoilin maassa nauraen katsoen taivasta joka tiputteli isoja puuterilumihiutaleita kasvoilleni.  En tiedä kauanko meni mutta joitakin minuutteja makoilin siinä kovissa kivuissa ennen kuin havahduin koparoiden naks naks-ääneen joka kuului toiselta aidalta. Havahduin siihen että minua naurattaa sillä kipu oli muuttunut kihelmöinniksi/kipristelyksi selkärangassa joka purkautui ulos nauruna. Onneksi porot eivät sattuneet olemaan kyseisessä aidassa sillä jos makoilet maassa niin ei mene kauaakaan kun joku tulee huitaisemaan terävällä koparalla sanoen: "ylös siittä"
Yrityksistä huolimatta en päässyt liikkumaan vaikka kuinka heiluttelin itseäni, jokainen liike sattui pistona selkään. Minulla oli kuitenkin kiire sillä paliskuntani työntekijä oli tulossa niillä minuuteilla enkä minä voi loikoilla maassa silloin. Lopulta riuhtaisin itseni ylös kirouksien saattamana. Konttasin aidalta kylätielle ja pääsin kotiaidalle kunnialla. Osottautui että minun kipuni ei tainnut kuitenkaan olla mitään siihen verrattuna että paliskuntani työntekijä oli juuri edellispäivänä saanut kämmenensä  lävistettyä poronsarven toimesta.

Mutta noh nyt minun on pakko ottaa hieman rauhallisemmin joulun ajan, joka on ehkä ihan hyvä asia. Tänne on jo laskeutunut joulurauha niin kuin kuvista näkyy. Vain parin tunnin välein yli sujahtavat matkustajakoneet kilpailevat äänekkyydellään poronkellon kilinän kanssa. Mutta tuo lentokoneidenkin ääni on jo joidenkin vuosien ajan kuulunut olennaisena osana juuri joulukuun tunnelmaan. Rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille!

12. joulukuuta 2018

Ihana kaamos

Niin kuin te jotka olette seurailleet minua kauemmin tiedätte että olen aina tykännyt kaamoksesta. Minusta on hirmu tunnelmallista kun jo puolen päivän jälkeen tulee pimeää. Kaamos menee aina ohi nopeasti sillä koko kaamosajan ainakin minä itse olen ihan joulutunnelmissa, joten päivien pimeyttä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi kiireen keskellä.

Juuri tällä hetkellä valmistelen joululahjoja ja kuuntelen perinteeksi muodostunutta musikhjälpenin suoraa viikon mittaista lähetystä. Joka vuosi mietin miten voisin itse osallistua "musiikkiapuun" mutta en ole ainakaan vielä saanut asiaksi osallistua.
Ulkona on ensimmäiset kunnon -20 pakkaset. Ikkunan toisella puolella on juuri nyt sininen hetki auringonsäteiden hehkuessa oranssin/punaisen ja tumman pinkin sävyissä Mettäkeron takana. Olin koko lyhyen valoisan ajan ulkona tänäkin päivänä ja nyt kasvoja nipistelee vaikka minulla on aina huivi kasvojen ympärillä kun pakkasta on enemmän.
Tässä nyt viime viikkojen kuvia näistä lumi-ilmoista jolloin on tullut päivän aikana monia senttejä sitä kaivattua lunta.

Aina kuvien otto ei onnistu, varsinkaan tämän kyseisen herran kanssa.

25. lokakuuta 2018

Talvi on täällä

Olipa ihana herätä aamulla kun hämärä huone ei tuntunut aamunkajossa niin pimeältä sillä ulkona oli satanut lunta. Maa on valkoinen ja pakkanen on kuorruttanut kaikki puut valkoiseen kuurahöttöön. Huh jo oli aikakin sillä syksy on tuntunut hirmu pimeältä ilman lunta. Onneksi tuo vuoden valottomin vuodenaika alkaa olla ohi (oletan että tämä lumi pysyy maassa eikä sula tällä kertaa). 
Ajattelin että kiikkuisin Mettäkeron päälle huomenna ottamaan hieman kuvia pakkasen puremista maisemista, mutta sitten muistinkin että olemme huomenna lähdössä Dearggettiin Original Laplandin järjestämään kaksipäiväiseen workshoppiin. Eli tässä postauksessa näette vain näitä pihakuvia jälleen.

26. syyskuuta 2018

Yrittäjän arkea ja ruskan färejä

Kuinka vaikeaa se voi olla? Olenhan kirjoitttanut blogia ja ylläpitänyt aikoinaan suntuubi-virtuaalitalleja kymmenen vuoden aikana - Kyllä yhdet nettisivut kolmella eri kielellä hoituvat varmasti kädenkäänteessä... Tai sitten ei. Olen väkertänyt niitä viheliäisiä firman kotisivuja nyt kuukauden ajan. Enkä vieläkään ole julkaisuvaiheessa. Mutta mitäs teet kun englannin kirjoitustaito on jäänyt sinne johonkin yläastetasolle. Melkein tekisi mieli hankkia apua ja sysätä koko urakka jollekkin muulle mutta enään semmoiseenkaan ei ole aikaa.

Viime kuukaudet ovat todellakin pyörineet tämän firma-aiheen ympärillä. Työn hauska puoli on talvi-siidan valmisteleminen - Olen hakenut ihkauudet lávvu-tolpat, gáhkku-kivet ja laittanut nahkoja kuivamaan. Sitten on tämä "ei niin hauska osuus" eli sähköpostikorin ajantasalla pitäminen ja nettisivujen tekeminen jne. 
Olemma osallistuneet myös Jensin kanssa Original Laplandin järjestämiin yritystutustumisretkille. Joita on järjestetty ympäri Ruotsin ja Suomen Lappia tänä syksynä. Nyt odotan eniten kestävän matkailun seminaaria, joka on ensi kuussa Rovaniemellä!

Tänä vuonna kenkäheiniä tuli vähän, sillä oma kenkäheinäpaikkamme ei ollut kasvanut kunnolla kesän aikana. Nämä heinät ovat siltä pieneltä osalta johon en kajonnut viime vuonna. Hieman kyllä kutkutti mennä ottamaan muualta tai nyppiä joka ainoa heinä talteen omasta paikasta, mutta perjaatteiden takia varpaani taitavat tulla palelemaan talven loppuosan.

Täydellä kuulla kaadettu hirvi. (Huokaus, paljon ommeltavaa niin kuin näette.)
Copyright @ Sunná. Blog Design by KotrynaBassDesign