Pages

24. elokuuta 2018

Tervetuloa meile!

Minulla oli jonkin aikaa sitten debatti naapurikylän ukon kanssa. Satuin mainitsemaan miltä minusta tuntuu, kun taas yksi yritys lainaa kiellettyä uskontoamme sekä samalla koko kulttuuriamme rahastustarkoituksena. Ukko totesi vain että "no tehe itte paremin, ko kerta asia haittaa."
Minua on tosiaan häirinnyt se millaista cosplay:ta Lapin matakailijat saavat vastineeksi rahoilleen kun he tulevat tutustumaan paikalliseen "kulttuuriin". Olemme täällä kai niin sokeita ja aliarvioimme itseämme, että koetaan kiinnostavemmaksi pukea näytösasut/lainata toisesta kulttuurista ja esittää jonkinmoinen näytelmä vieraille.

Haluan näyttää vierailijoille millaista minun arkeni on. Miten sekoitetaan hiljainen-vanha-tieto nykyolosuhteisiin. Samalla haluan toimia jonkinnäköisenä ambassadöörinä kulttuurilleni. Eli ammentaa tietoa saamelaiskulttuurista, toivottaa avosylin toiselta puolelta maailmaa tulijan (kuin ihan suomalaiset ja ruotsalaisetkin) tervetulleeksi kotiini ja tutustuttaa heidät parhaisiin tyyppeihin koko maailmassa eli poroihin. 
Niin ja opettaa että joulupukki on pelkkä satuhahmo (kaikki eivät nimittäin tiedä sitä) ja näyttää että ilmastonmuutos on jo minun arjessani tässä ja nyt, eikä vasta tulevaisuudessa niin kuin usein ajatellaan.

Ideana on siis se että kun menen tavalliselle työpäivälle aidalle niin otan mukaan vierailijat ja he saavat tehdä kanssani kaikkia niitä pieniä arkisia askareita... tai sitten olla tekemättä mitään muuta kuin poroselfieiden postaamisen Instaan parin tunnin ajan. Lopuksi keitämme kahvit yhdessä. (Tulevaisuudessa tarkoituksena olisi myös että voisin ottaa vierailijoita matkaan viikottaisille tarkastuskierroksilleni. Toisin sanoen umpihankihiihtoa uinuvassa talvimetsässä porojen ja muiden eläimien liikkeitä tarkkaillen.)

Joten Tervetuloa/Bures Boahtin lávvu-kahveille nyt ensi talvena! Emme ole "porofarmi" joten ennen vieraiden tuloa meidän on päätettävä sopiva leiripaikka jostain päin niemeämme. Sesonki alkaa kuitenkin marraskuun lopussa kun porot on kerätty vapaudesta sekä aidattu talviaitaukseemme ja kotoutuneet paikkaan. Netti-sivut ovat myös vielä kesken, joista saa sitten aikanaan lisää informaatiota. Jostain oli pakko aloittaa joten Instagramista löydymme kyllä jo nimellä @thereindeerherd

22. elokuuta 2018

Pitkästä aikaa rakas blogi!

Bures! Pitkästä aikaa. Olen pistänyt kameran hyllylle ja blogin kirjoittamisen sivuun tämän kesän ajaksi. Tiedätte varmaan että on kriisivuosi heinän suhteen. Ja kuten tiedätte meillä on hevosia ja porotokka talvella aidassa. Olemme joutuneet tekemään töitä jotta saisimme raavittua kasaan heinät ensi talvelle. Silti tuntuu että meidän täytyy vielä ryhtyä ostamaan extra-heinää jostain. Ei hätää, ei elukoitamme tarvitse alkaa teurastamaan, sillä olemme harvoneet metsiämme jotta saadaan niistä lehtikimppuja ja naavoja talteen poroille. 

Mutta ei. Ei tämä kesä ole ollut pelkkää raadantaa. Olemme käyneet monilla markkinoilla, sekä Stockholmissa, Kuninkuusraveissa Rovaniemellä, asuntoauto-roadtripillä Finnmarkissa sekä viime viikonloppuna Ijahis Idja-festareilla Inarissa. 
Nyt alkaa olla jo kuitenkin syksy sekä ruska. Ja yötkin ovat yhtä pimeät kuin etelän kesät! Rosvot liikkuvat nurkissa niin kuin aina Lapin kesän jälkeen öiden pimentyessä. Kohta myös metsästyskausi alkaa täällä päin. Olen ainakin saanut tarpeekseni kesästä, talvi saisi tulla jo! (Muuten erittäin omituinen tunne kun tänä vuonna ei tarvitse palata koulun penkille lainkaan.)

3. heinäkuuta 2018

Keskiyön aurinko

On mennyt jo puoli kesää enkä ole ehtinyt lisäillä blogiin kuvia saati sitten kuulumisia. Tuntuu että minulla ei ole ollut yhtään vapaata aikaa kesäkuun aikana. Yritän nukkua kuuden tunnin yöunet joka yö. Se on ihan liian vähän minulle, mutta onneksi on kesä joten unta ei tarvitse paljoa. Ymmärrätte varmaan että mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän saa vastuuta ja työtä tehtäväkseen tämmöisessä ympäristössä. Varsinkin kun on lähialueiden ainoa alle 40-vuotias. On oltava mukana kaikissa yhdistyksissä ja niiden kissanristiäisissä.
Niin ja hei, olen alkanut yksityisyrittäjäksi. Minulla olisi ensi talvena tarkoitus kokeilla liiketoimintaa ja saattekin varmaan kuulla siitä joskus lähiaikoina. Minun täytyisi keksiä firmalle nimi jotta voisin pikku hiljaa aloittaa markkinoinnin. Mutta nimen keksiminen osottautuikin yllättävän hankalaksi.
Noh tänään illalla olen lähdössä taas vasamerkintään yöksi. Aamulla pakkaan Jusa-ponin kuljetuskoppiin ja lähdemme käymään Pajalassa. Päivällä on jatkettava heinäntekoa ja lehtikimppujen keräämistä.... mitäs vielä - ai niin nyt alkaa se sesonki kun täällä päin kaikki viikonloput ovat täynnä tapahtumia, markkinoita, cruisinkeja jne. olisi hauska keretä kaikkeen mutta jotakin on aina pakko jättää välistä.

Nämä kuvat ovat tämän vuoden "juhannuskuvat" jotka olen ottanut juhannusyönä kylällämme.

 Kun valoisina öinä ei saa aina unta niin aika käytettvä hyväksi jollain muulla tekemisellä. Tein ennen juhannusta valmiiksi kesägákti numero 2 tälle kesälle.

15. kesäkuuta 2018

"Valmistujaiset"

Päättäjäiset ovat kuin kasvot kaksinaismoralismille - Olet iloinen että koulu loppuu ja samalla haluaisit kuitenkin vielä olla siinä turvallisessa miljöössä tuttujen luokkakavereiden kanssa. On hullun hauskaa ja kauhean surullista samalla kertaa. Samaan aikaan kun toisessa pöytäryhmässä itketään niin sinun pöytäseurueessa nauretaan jollekkin muistolle ja yhtäkkiä tilanne onkin kääntynyt toisin päin.

Olin yllättynyt kun minut kutsuttiinkin todistuksen haun jälkeen vielä toisen kerran juhlasalin eteen sillä minut oli valittu saamaan Lars Rensund-stipendi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun sain tämmöisen kirjekuoren. Muualla en ole tainnut olla "kunnon oppilas" haha. Anne-Máretilla oli naurussa pitelemistä nähdessään ilmeeni kun aukaisin päättäjäislounaalla kirjekuoren... Naamani oli saman värinen kuin hänen kesägáktinsa kun kysyin yllättyneenä ensimmäisenä mieleen juolahtaneen kysymyksen: "Täälähän on rahhaa?! Häätyykhän tästä maksaa jotaki skattia vai?"

Lopuksi teimme koulun perinteikkään piirin, jossa oli kaikki koulun oppilaat ja työntekijät. Sen jälkeen kun kaikki olivat kätelleet ja halanneet koko koulun niin erkaannuimme vielä pienempiin piireihin kättelemään toistamiseen läheisimmät tutut, ennen kuin tiemme erkaantuivat lopullisesti (Huh en ole kyllä ikinä aikaisemmin halannut 100 ihmistä vartin sisällä.)
Kiitos näistä kahdesta vuodesta opisto! Olen ihan eri henkilö nyt kuin silloin astellessani ensimmäistä kertaa Skierre-nimiseen luokkahuoneeseen.

Copyright @ Sunná. Blog Design by KotrynaBassDesign