Pages

23. huhtikuuta 2013

Bus hittar man inte på det bara blir

Kaikella on tarkotuksensa, mutta en käsitä että miksi juuri nyt piti tapahtua tällainen isompi onnettomuus. Se on joka kevät joko mie tai Lucky jotka loukkaannutaan, niin että kaikki treenit menee aivan huokkaan -.-
Niin, eilen iltapäivällä pääsin teholta pois ja olen lastenosastolla makoilemassa.

Kaikki alko siittä kun minun ja K:n oli tarkoitus liikuttaa kevyesti hevosia. Ei mitään päättömiä laukkailuja. Olin tietenkin tapani mukaan Luckyllä... No lämmittelyn jälkeen, juuri kun saatiin hyvä hiekkatie allemme huusin K:lle että siirtyä kevyeeseen raviin. Kevyttä ravia se olikin ja juuri kun aloin valmistelemaan Luckyä ravista käyntiin, Luckyn oikea etunen petti.

Kerkesin lentää maahan pää edellä ennen Luckyä, mutta kun ilmat pakenivat kertaheitolla keuhkoista, tajusin että Lucky makasi minun päälläni koko painollaan, tunnetta olisi voinut kuvailla, että olisin jäänyt junan alle. Kun Lucky kokosi itsensä ylös päältäni, lähdin itsekkin juoksemaan Luckyn kanssa pois paikalta, mutta kipu oli niin suuri, että parin metrin jälkeen lyyhistäydyin ja pyörryin keskelle tietä. Kypäräkin oli lentänyt jonnekkin ja ottanut aikamoisen kolhun.
Reilut puoli tuntia makasin siinä hiekalla jalat ja kädet ihmeellisesti rullalla. En voinut liikkua sillä kaikkiin paikkoihin paitsi jalkoihin sattui.
Kyllä mie silti kirosin ja huusin varmaan tuhat kertaa, ai ai ai! Niin että koko Mettäjärven yli sata pilkkikilpailuihin osallistunutta, kyllä miettivät, että mikä oli metelin aiheuttaja. Sitten kun helikopteri tuli, tajusin etten pääse tallille tarkistamaan Luckyn vointia, en halunnut sairaalaan, vaan tallille heti! Kun sain ekan morffiini-piikin aloin jo kyselemään helikopteri -lääkäriltäkin, että missä Lucky ja ontuuko se, muistan miten suutuin kun lääkäri ei edes tiennyt mikä Lucky oli...

Kun pääsin teholle minulla oli niin kylmä ja sekava olo johtuen morffiini-piikeistä joita sain. Sain kolme paksua fliisi-täkkiä päälleni ja muistan kun mietin, että mistä kummasta hoitajat olivat saaneet niin monta Luckyn loimea hankittua teho-osastolle haha olin aivan sekaisin. Mutta nyt ajantajukin on tullut takaisin, eikä puoli tuntia tunnu enää minuutilta ja suomeakin on jo helpompi puhua, mutta tämä kirjoitus ei nyt varmaan tullut aivan parhaimmalla suomella, mutta minkäs teet hehe.



6 kommenttia:

  1. <3 parane pian! Mutta ei ole kuitenkaan kiirettä tulla kouluun, mie kyllä pärjään ;) Emilia piettää minusta huolta! Tullaan taas tänään kattoon sinua :) Kraaam bästis! <3

    VastaaPoista
  2. Onks luunmurtumia paljo? Parane! :)

    VastaaPoista
  3. haha jenna on siinä Emilia raukalla kestämistä.., no ei oikeati :D Mie täälä jo odottelenkin teitä tulevaksi :)

    VastaaPoista
  4. Toivotaan että paranet nopeeta :3

    VastaaPoista

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign