Pages

22. marraskuuta 2014

Tyttö joka söi oman hevosensa

luin vähän aikaa sitten tämän lehtikirjotuksen Hesarista, missä joku suomalainen tyttö oli syönyt oman edesmenneen kouluratsunsa. sillä syyllä että halusi edes vähän vastinetta rahoilleen, mitkä oli hevosen ostaessaan menettänyt...
ajattelin ensin että "okej niinki voi vissiin sitten tehä" luin juttua eteenpäin ja mulle tuli niin paha olo, että en voinut lukea sitä loppuun.
 Oksettavaa en voi  vain käsittää mitä jonku päässä liikkuu kun haluaa syödä oman rakkaan ystävänsä. en yllättyis jos kohta Hesarissa lukis, että samat tyypit ovat syöneet oman edesmenneen koiransa, minun mielestäni se on just tasan sama asia kuin hevosen syöminen.
Olen itse syönyt tietoisesti hevosenlihaa noin kymmenen vuotta sitten. silloin mulla ei ollut mitään erityisen vahvaa tunnesidettä mihinkään tiettyyn hevoseen, mutta kun aloin ratsastuskouluun niin se muutti asioita. 

 juuri samasta syystä en ole halua ottaa lähempää kontaktia mihinkään meidän poroista, sillä meillä syödään melkein joka päivä poronlihaa ja se voisi muuttua vastenmieliseksi jos ystävystyisin paremmin jonkun poron kanssa.
mutta toivotaan että tuosta kavereiden syömisestä ei tule mitään trendiä hevospiireissä, sillä tuntuu että hevosenliha ei voi olla erityisen terveellistäkään, kun ottaa huomioon millä kaikilla aineilla hevosia hoidetaan jos ovat kipeinä (tarkoitan vaikkapa metacamia sunmuita aineita)


Tässä hesarin juttu jos joku ilkenee lukea sen... päätöntä touhua!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign