minun ikäisillä tuntuu olevan kaikilla se sama ajatus että ne haluaa matkustella ja nähdä maailmaa, muutakin kuin tätä kylmää pohjosta. joten nyt mietiskelin että olenko ainoa joka ei halua lähteä Luleåta kauemmaksi? muistan kun pienenä olin käymässä Turkissa äidin ja perhetuttujen kanssa, silloin se oli aivan ok, mutta nyt ajatus vaikkapa sinne Turkkiin lähtemisestä ei houkuttele. vieras kultuuri ja ilmasto lähinnä herättää pelontunnetta.
tai olen kyllä aina halunnut käydä Pariisissa koska siittä on jäänyt mukavin mielikuva, mutta nyt näiden viimeaikasten tapahtumien jälkeen mitä siellä on taphtunut niin on sekin ajatus jäänyt.

Ennen mie saatoin miettiä tosi paljon sitä että missä haluan asua sitten isona. kävi mielessä jopa Stockholmissa asuminen, mutta nyt tiedän että mulla on koko maailma pikku Mettäjärvessä. kaikki poismuuttaneet sukulaiset sanovat että Mettäjärvi on itse "paradiset" mutta minusta se on enemmän muumilaakso, on ainakin yhtä rauhaisaa kuin muumilaaksossa.
on vaikea selittä sitä tunnetta, kun aina jos joku on lähelläkin kylää niin tulee sellainen olo että tyyppi oleskelis meidän takapihalla haha.
parasta on kun tulee kotiin viikonlopuksi ja tuntee sen miten iloisiksi kaikki kyläläiset tulevat näkiessään että olen taas kotona...niin ja onhan sekin kiva että voi kävellä kesähelteillä keskellä kylää ilman vaatteita, sillä kyläläiset ovat todennäköisesti nähneet minut juoksemassa alasti jo silloin kun olen ollut pieni haha.

odotan siis todella että pääsen lukion jälkeen muuttamaan Mettäjärveen ja pääsen pois täältä meluisasta Ötåsta, vaikka kuka tietää jos mie kyllästynki rauhallisuuteen ja päätän että lähden jonnekkin kauemmas kouluun/töihin, mutta kyllä mie aivan varmasti takaisin tulen.