Pages

30. elokuuta 2015

Ujo lappalainen kaupungissa

Minun täytyy kertoa mitä koin viimeksi Tukholmassa käydessäni. Olen jo aikaisemmin todennut että Tukholmalaiset eivät ujostele tulla puhumaan ventovieraille ihmisille vaikkapa kadulla.

Olin eräänä päivänä shoppailemassa tavalliseen tapaan Täby Centrumissa ja päätin käydä BikBokissa. Minulla oli päälläni samasta vaateliikkeestä aikaisemmin ostettu asukokonaisuus. Yksi myyjä tuli luokseni kehumaan miten kivalta vaatteet näyttivät päälläni ja kyselemään kuulumisia. Kiittelin ja jatkoin vaatteiden katselua. Siihen asti tilanne oli ok sillä tuo tapa on melko yleinen, jolla myyjät yrittävät olla extra-ystävällisiä tulemalla puhumaan.
Yhtäkkiä kaikki kolme myyjää olivat kimpussani kovaäänisesti touhottamassa ja kyselemässä jos suostuisin mukaan heidän Instagram-kuvaan. Samassa tajusin että kaikki muut asiakkaat katselivat minun ja työntekijöiden välistä keskustelua. Yritin livetä paikalta ja ilmaista (ehkä jopa hieman törkeästi) etten halua olla mukana kuvissa enkä ole kiinnostunut puhumaan itsestäni sen enempää.
Mutta kauhukseni tajusin että kohta muitakin asiakkaita oli keräytynyt uteliaina seuraamaan keskustelua. Jopa tytöt jotka olivat äsken penkoneet ale-osastoa olivat nyt keskeyttäneet "kilpajuoksun" ja hivuttautuivat lähemmäksi. Yritin perääntyä mutta se tuntui vain yllyttävän muiden mielenkiintoa: "kuka tuo muka on"- "miksei hän halua olla mukana kuvissa" ne kaksi kysymystä tuntuivat olevan kaikkien huulilla.


Myöhemmin tajusin miettiessäni tilannetta että "pakoreaktioni" teki muut vain enemmän kiinnostuneiksi. Poistuin kaupasta naama punaisena kiukusta ja häpeästä ja halusin vain äkkiä löytää poikaysäväni, sillä en tiedä kuvittelinko vain, vai lähtikö neljä noin 13-vuotiasta tyttöä seuraamaan minua. Tytöt kuitenkin kaikkosivat kun lähdin kohti alakerran pysäköintihallia. Toivottavasti muut asiakkaatkin kuitenkin tajusivat etten ollut kukaan ihmeellinen vaan ihan random-kaduntallaaja.

 Niin en todellakaan ole tottunut tuollaisiin huomion keskipisteenä olemiseen. Ja olenkin sellainen ihminen joka ei halua kiinnittää huomiota itseensä julkisilla paikoilla. Silloin siinä tilanteessa tuntui ahdistavalta ja jopa nololta mutta nyt voin jo nauraa tilanteelle. Olisin halunnut nähdä kaikkien ilmeet jos he olisivat kuulleet että luulivat tällaista mettäperäläistä ties miksi ihan muuksi. Tulen ainakin muistamaan tilanteen kauan aikaa eteenpäin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign