Pages

3. toukokuuta 2016

Addiktio josta en halua edes yrittää pois

Tiedätte varmaan kaikki mistä puhun - niin tietenkin kahvista. Tänä talvena minun kahvinkulutuksesta on jäänyt MAX-vaihde päälle. Luin joitakin viikkoja sitten että suomalaiset kuluttavat kahvia eniten koko maailmassa. (Myöntäkää eikö teilläkin ole heti ensimmäisenä aamukahvi mielessä kun saatte silmänne auki aamulla) Toinen kotimaani eli Ruotsi oli hyvänä kakkosena tämän litkun kulutuksessa. Mutta koska tilastoja ei ole erikseen Sápmista niin voimmekin heittää tutkimustilastot sivuun, ne eivät päde.
Sillä täällä pohjoisessa neljän maan alueella juodaan varmaan eniten kahvia maailmassa. Oikeastaan koko elämä perustuu aika lailla kahvin ympärille. Sanonta poromiesten keskuudessa kuuluukin: yksi kahvijauhelusikallinen 100 poroa kohti. Joten jos olet käymässä jonkun luona kylässä ja saat eteesi niin mustaa litkua että lusikka seisoo mukissa voit päätellä jotain keittäjästä. Kahviin ei missään nimessä laiteta maitoa tai kermaa (blääh). Saat vain vinoja katseita jos satut tekemään niin. Suolaa voi lisätä jos siltä tuntuu. 

Toisaalta ymmärtää että tuota mustaa litkua uppoaa täälläpäin paljon, sillä ulkona miinusasteissa ollessa tarvitsee lämmikettä ja selvästi kahvia on tarkoitus juoda ulkona, sillä kaikkihan tietävät että kahvi maistuu ulkosalla parhaimmalta. Eikö totta? Itse juon kahvia lähinnä silloin kun pitää ajatella ja keskittyä johonkin. Haluan ehdottoman rauhan kun juon kahvia ja jos joku sattuu kysymään minulta jotain kun kahvin juonti on kesken saa hän kuulla vastauksena tiuskaisun: "minä juon nyt kahvia". Se että kahvi tummentaa näkyvästi hampaita ei haittaa yhtään. Sekin on vain hieno yksityiskohta tässä hommassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign