Voitteko arvata mistä päin maailmaa kirjoittelen tätä postausta? Istun juuri nyt Arlandan lentokentällä kirjoittamassa blogia pienessä kahvilassa. Samalla kun odotan kyytiäni eteenpäin. Tapanani on viettää kaksi viikkoa joka kesä kummityttöni perheen luona Stockholmissa. Ja päätin että taidan tehdä tämän kesän reissun parin päivän varoitusajalla. Nyt siis istun täällä, tyytyväisenä että olen tehnyt kerrankin jotakin sponttaania elämässäni. Kaiken lisäksi ypöyksin matkustaminen ei ole mitään suurta herkkua minulle, vaikka olen tehnyt sitä jo 10-vuotiaasta lähtien.

Lentoni lähti ajoissa Luleån kentältä, joten olen hieman etuajassa. On niin outoa kun kaikki ihmiset vain juoksevat hirveällä kiireellä eikä kukaan pysähdy moikkaamaan niin kuin kotipuolessa. Noh tähän tottuu. Olen päättänyt etten valita tästä etelän kuumuudesta tai kaupungin tunkkaisesta ilmasta (joka muuten iski kasvoilleni heti kun astuin ulos lentokoneesta).

Vielä minuun ei ole iskenyt koti-ikävä mutta jotenkin eksyin käymään läpi näitä kuvia minun ja Jensin Sápmi-roadtripistä. Saattekin nähdä nyt näitä otoksia Abiskosta ja Torneträskin rannalta, joita en ole vielä julkaissut blogissa.