Pages

7. elokuuta 2016

Päivämuki Karesuandossa

Minun elämä tuntuu olevan yhtä roadtrippiä. Nyt olen taas suunnittelemassa seuraavaa matkaa. Eilen illalla huomasin nimittäin että elokuussa on melkein yksi kokonainen viikko ilman suunnitelmia (sillä jäkälien hakeminen Hailuodosta peruuntui) Ja kuinka sattuikin että Jukkasjärvessä on Sámi márkan- tapahtuma juuri siihen aikaan! Jos esteitä ei tule niin taidamme pakata asuntoauton ja lähteä roadtrippailemaan niille tienoille pitemmäksi aikaa. Mutta nyt palaan tähän viime viikkoiseen joka jäi postaamatta.

 Minun silmissä Karesuandon kylä on pienentynyt mystisesti vuosien kuluessa. Tai sitten se johtuu vain siitä että olen ollut niin pitkiä aikoja poissa. Mielessäni on ainoastaan hyviä muistoja täältä. Lapsuudesta minulle tulee mieleen kesäyön aurinko hiljaisella kylänraitilla... Se on jäänyt erityisen hyvin mieleen sillä täällä sain juosta ensimmäisiä kertoja ihan yksin, ilman vanhempia. Pienenä minulle ei kukaan pystynyt takomaan päähän että Suomen ja Ruotsin välillä virtaava joki ei ole Tornionväylä vaan Muonionväylä. (Mind blown-hetki kun ymmärsin sen isompana.)
Muistan myös suuren teurasfirman jonka katosta roikkui aina kymmenittäin lahdattuja poron torsoja. Niiden seassa oli hauska juosta ja mennä vanhempia piiloon kun oli aika lähteä kotiin. Verilammikoitakaan en malttanut väistellä, sillä oli enemmän hauskaa kuin ällöttävää tahria itsensä. Viime viikonloppuna olisin halunnut mielelläni käydä verestämässä muistoja mutta liike oli kiinni lauantaisin.

Ja kun kerran Karesuandossa oltiin niin täytyi meidän myös käydä ajamassa Ruotsin pohjoisinta maantietä Maunuun. Maunussahan ei ole kerta kaikkiaan mitään nähtävää, mutta sielä on aina käytävä. Sillä sitä pohjoisemmaksi eivät tiet Ruotsin puolella yltä.

Maunun kylä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign