Pages

14. syyskuuta 2016

Maagiset syysillat

Niin kuin kuvista voi päätellä olen taas istunut rannassa auringonlaskun aikaan omalla pikku kivelläni. Siinä paikassa tulee mukavasti muistikortti täyteen lyhyessäkin ajassa. Naapurin täti on joskus luullut minua ties miksi kummajaiseksi nököttäessäni hämärässä. Menen istumaan kivelle silloin kun illat näyttävät parhaimmat värinsä ja eilen oli sellainen ilta. Tällä kertaa seurana minulla oli Agnez-koira, järven oma yksinäinen (erittäin äänekäs) joutsen ja kuu.
Toivoisin vain että osaisin kuvata paremmin. Esimerkiksi kuusta erottaa paljain silmin hänen tummat pisteensä, mutta kameraan en saa niitä ikuistettua. Tietämykseni kamerankäytöstä rajoittuu edelleen vain pariin nappiin ja automaattiasetukseen haha. Mutta minusta tuntuu että jos olisin jyvällä jonkinlaisista säännöistä niin kuvaaminen ei ehkä olisikaan yhtä hauskaa. On mukavaa kun voi mielivaltaisesti räpsiä menemään.


 


 Ai niin kävin yöllä ennen nukkuman menoa katsomassa valoisaa yötä. Maisema järvelle oli melkeinpä aavemainen, kun järven yllä tanssivan usvan erotti kuun valon ansiosta. Vanhan talomme pihalla olevat rakennukset tuntuivat vangitsevan kuusta tulevan valon niin että piha oli täysin valoisa, kun taas ympärillä oli hämärää. Tulin ajatelleksi että onkohan tämä ilmiö kuulunut rakennussuunnitelmaan silloin joskus satoja vuosia sitten taloa rakentaessa? Kun ei ollut viellä sähkövaloja keksitty. Tämän yhden ylläolevan kuvan sain ikuistettua. Siinä nököttää muuten Otava rantasaunan katolla. (Tein oivalluksen että yökuvauksessa kannattaisi  varmaan olla kamerajalustin mukana)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign