Pages

8. marraskuuta 2016

Marraskuinen arki

Kun lumi peitti maan ensimmäisenä päivänä marraskuuta ja pimeät yöt saivat kertaheitolla lähtöpassin niin minulle tuli sellainen olo että nyt kaamos saa tulla vaikka heti, kunhan tuo ihana valon heijastaja ei sula pois. Käytännössä vuoden pimein aika on siis takana muttei teoriassa. Ensimmäisen -15 asteen pakkasen mukana peittyi koko maisema kiiltävään glitteri-kerrokseen. Yhdessä yössä oli myös järvi saanut jääpeitteen. Kun olin eräänä iltana laittamassa nukkumaan, kuuntelin että järvellä oli hirmuinen meno. Jään vetäytyessä peittona järvenselän yli kuuluu nimittäin aavemmaista, ihmismäistä ujellusta. Ääni voi kuulua myös pamahduksina yössä, kuin ilotulitusraketteja räjäyteltäisiin jossakin. Tiedättehän tekin tämän ilmiön?
Pakkaset tulivat muuten tänä vuonna niin nopeasti että minun kroppani ei ainakaan kerennyt mukana! Kylmyys vaikuttaa olevan kaksi kertaa rajumpi mitä se todellisuudessa on, ja kurkku tuntuu aamuisin käheältä. Jälkimmäinen voi tosin johtua siitä että metsässä ollessa täytyy käyttää ääntä tokkaa ohjatessa, joten ei ihme että ääni on käheänä seuraavana päivänä. Toivottavsti sopeudun nopeasti ilmaan, muuten pelkään että saatan tulla kipeäksi.

Juuri tämä aika on melko kiireistä ja arki tuntuu pyörivän yhden asian ympärillä. Nyt täytyisi siis saada porot koottua metsistä merkintöihin jonka jälkeen ne kuskataan talviaitauksiin. Tosin meillä on ollut jo vähän aikaa jokunen poro Muohtan lisäksi kotiaitauksessa. Mukavinta on aukaista aamulla verhot ikkunan edestä ja nähdä porot käyskentelemässä aitauksessa valkoisen vaaleanpunaisessa maisemassa, nousevan aamuauringon valossa. Huomenna olisi lähikylässä erotus mutta sain vapautuksen tehävästä ja suuntaankin jälleen Suomeen suurkaupunkiin eli Rovaniemelle.. Tai niin kuin me sanomme  "Roaniemele" tai "Roavvenjárgaan"





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign