Pages

12. joulukuuta 2016

Feikki saamenpuku

Saatte tänään vähän erilaisen postausken nenänne eteen. Eräs tuttuni ehdotti minulle että alkaisin kirjoittamaan blogiini jonkinlaista sarjaa, joka syventyisi saamelaiseen kulttuurin. Koska esim. koulujen perusopetuksessa ei kerrota saamelaisista juuri mitään (minun aikanani yksi kirjan sivu 4-luokalla ja toinen sivu 9-luokalla) niin ehkä voisin kertoa blogissani enemmän syventävää tietoa omasta näkökulmastani. En ole suomensaamelainen vaan ruotsinsaamelainen, joten alueellisia eroja voi esiintyä.
Saamelainen kulttuuri on haavoittuvainen sillä ihmisillä ei ole paljoakaan tietoa vaan vain mielikuvia saamelaisuudesta. Sen takia muuten harmittomat Pulttibois/hymyhuulet-tyyliset huumorisketsit uppoavat yleisöön ja syntyy vääristynyt mielikuva. Olen itse aina ajatellut kyseiset sketsit ironialla, sillä isolla osalla alueeni saamelaisista on lestadiolaistausta ja siksi ryyppääminen ei tunnu ihan ensimmäiseltä mahdolliselta harrastukselta. Minulla on aina käynyt vähän sääliksi suomalaisia jotka nauravat ohjelman juoppojen saamelaisten kommelluksille. He eivät tunnu ymmärtävän että pilkan/naurun kohteena ovat he itse. Sillä sketsin ideanahan on se että kaksi saamelaista miestä on suomalaistunut. He ovat omaksuneet yhden ikävistä suomalaisista perinteistä eli juopottelun (ja laulavatkin suomalaista juomalaulua - nunnuka nunnuka). Se joka ei tiedä ilmiötä nimeltä saamelaisten pakkosuomalaistaminen ei voi ymmärtää sketsin ydintä. Tässä on yksi sketsi.

Oletteko ihan ymmällään jo nyt? Mennään itse aiheesen joka tuntui relevantilta ottaa käsittelyyn. Suomen puolella törmää todella usein epäaitoihin gákteihin. Ruotsissa ja Norjassa ilmiö ei ole yhtä iso. Joskus toki myyntisivuilla näkee yksittäisiä epäaitoja tekeleitä. Välillä joku saamelainen uhrautuu ostamaan tekeleen ja tuohoaa sen itse. Yhtä törkyistä "lainaamista" täällä ei näe, niin kuin Suomessa. Johtuuko tämä siitä että Suomessa saamelaisuus halutaan nähdä suomalaisuuden yhtenä muotona? Kun taas Ruotsissa, noh täällä saamelaiset ovat kuin satuolentoja taikamaasta. Joka tapauksessa Suomi on jo ikävä kyllä maailmalla kuuluisa näistä feikeistä puvuista.
Vanhemmat saamelaissukupolvet ovat saaneet oppia että gákti on nykyilmaisulla karkeasti sanottuna nolo. Muistan isäni ihmetelleen kun Tanja Poutiainen sai päälleen "gáktin" jossain urheilutilaisuudessa. Nyt myöhemmin tajuan että isälleni on istutettu alitajuntaan ajatus siitä että viittaus saamelaisuuteen on jotain hävettävää ja likaista. Mutta sitten medialle näyttääkin kelpaavan ne epäaidot gáktit.


Iloksi olen huomannut että kohtaan usein kriittisiä suomalaisia, jotka kyseenalaistavat pukuni aitouden. Ihmiset takertuvat aitouskysymykseen juuri sen takia koska ovat kuulleet tästä saamelaisia piinaavasta ongelmasta. Kun he näkevät puvun joka ei näytä oikealta heidän silmiinsä, niin sen aitoutta aletaan epäilemään. Ulkopuoliset eivät ymmärrä että puku voi olla alueelta josta he eivät ole ikinä kuulleetkaan. On vaikea arvioida mikä on aito, jos ei ole kasvanut gáktien parissa tai jos ei ole tehnyt sellaista omin käsin. Semmoinenkin käsitys on ilmoilla että aito/alkuperäinen voi olla vain se kuuluisa sininen. Asia ei kuitenkaan ole niin.

Puhutaan hieman naisten gáktitrendeistä:

Kesäksi naiset tekevät itselleen jostakin vähän kreisistä kukallisesta kankaasta kesägáktin eli geassegáktin. En ehkä kirkkoon menisi kukallisella versiolla mutta muualle kyllä. Kukkainen kangas on oikeastaan yhtä perinteinen punaisen ja sinisen kankaan ohella naisten puvuissa.
Myös gákteissa on trendejä jotka seuraavat aikaansa. Viime vuosina olen nähnyt jopa mustasta pitsistä valmistettuja saamenpukuja (sysimustaa väriä tai pitsiä ei ole ennen käytetty alueellani) Luulitteko että gáktimuoti on jyllännyt vuosikaudet paikallaan?...se on mennyt eteenpäin ajan kanssa, eikä ole ikinä jäänyt jumiin. Tweettasin viikko sitten esimerkin Twitteeriin. Pääset katsomaan sitä menemällä blogissani Social Media-sivun twitter-ikkunaan.

Ommellessa omaa pukua on kuitenkin muistettava ne kirjoittamattomat säännöt ja etiketti kaikkine yksityiskohtineen. Sillä juuri ne erottavat saamenpuvun normaalista rääsystä tai sekasikiöstä. Tuntuu uskomattomalta että näin pukeutuivat naiset monta sukupolvea ennen minua. Vanhojen kuvien käyttäminen onkin erittäin tärkeää suunnitellessa puvun yksityiskohtia. Jokaisella tupsulla sekä vekkauksella on oma historiansa ja tehtävänsä. Eli kertoa kuka pukua kantava henkilö on. Niiden väärinkäyttö johtaa siihen että alkuperäiset tarkoitusperät unohtuvat. Mutta silti meidän on uskallettava sekoittaa hippunen omaa aikaamme pukuun.

Gákti on siis ollut aina jatkuvassa murroksessa. Ennen puvussa esiintynyt esiliina on jättäytynyt kokonaan pois. 60-luvulta moni sanoo muistavansa kuinka gáktin helma oli lyhyimmillään, eikös juuri silloin ollut myös minihameiden vallankumous? Minusta on hupaisaa että viime aikoina vekkaukset ovat olleet kuumaa tavaraa tavallisissa midihameissa, joita vaatekaupat ovat tyrkyttäneet. Alueeni pukuun kuuluu olennaisena osana samallainen vekkaus. Gáktin vekkaustrendi sai alkunsa siitä kun pappilan piika Kautokeinossa keksi pressata helmaa, noin sata vuotta sitten.
Muotitrendit syntyvät nykyäänkin samalla tavalla, mutta nyt pappilan piian sijaan on Kylie Jenner josta ottaa mallia. Onneksi saamelaisnuoret ovat pysyneet maanläheisempinä ainakin tähän mennessä. Muistan neljä vuotta sitten kun artisti/aktivistilla Sofia Jannokilla oli loimusamettinen gákti, siitä tuli kova hitti saamenpuvuissa. Samalla alueelleni uudelleensyntyi toinen trendi joka elää nyt kulta-aikaansa, nimittäin pöyheä alushame. Naiset pukevat tyllihameen gáktin alle antamaan lisää muhkeutta alueelle tyypilliseen kellohelmaan.


Kun pistän saamenpuvun päälle niin "tiedän kuka olen". Huomaan että olen sosiaalisempi ja ehkä jopa viihdyn paremmin ihmisten joukossa. Voiko pelkkä vaate saada introverttiuden katoamaan? Ei, gákti ei ole pelkkä vaate vaan toinen iho. Ikävä kyllä negatiiviset kokemukset porautuvat kuitenkin pysyvästi mieleen: Olen ollut tapauksissa joissa ennalta tuttujen ihmisten käytös muuttuu kummasti kun purjehdin sisään gáktissa. Olen kuullut törkyisiä huuteluja. Minuun on melkein käyty käsiksi kävellessäni kadulla. Kirkossakin koko Jumalan huone hiljenee kun astun Kero-kengilläni pitkälle matolle. Mutta ehkä kaikista eniten pistää mietityttämään kuulemani lause: "Saanko ottaa kuvan, en ole ikinä nähnyt oikeaa saamelaista." - Ihmiset eivät  tiedä miten suhtautua saamelaisiin. Ja siitä saamme kiittää tätä tilannetta jossa saamelaiset saavat näkyä turisteille tarkoitetuissa mainoksissa mutteivät arkipäivässä.

Vuosi sitten eräässä oikeudenkäynnissä (Girjasmålet) Ruotsin valtio käytti argumenttia, jossa se kiisti saamelaisten olemassaolon. Olen sitten vissiin jonkinmoinen historian taruolennon heijastuma kun kävelen gákti päällä. Ihmiset ajattelevat etten kuule heidän supatustaan kadulla tai näe miten naisparvesta osoittaa useampi kännykän kamera minua kohti.
Eräällekkin naiselle jouduin neuvomaan miten salaman saa pois päältä. Tilanne oli omituinen sillä hän ei ollut edes kysynyt kuvaamiseen lupaa ja lähti jatkamaan matkaa heti kuvan saamisen jälkeen sanomatta mitään. Sitten on niitä jotka ohimennen kuittaavat: "onpa pöyhkeilevää kantaa nuin paljon koruja yhtä aikaa" kuin haluten opettaa miten gákti pitäisi pukea, jotta se olisi soveliaampi. Olen ujo (siitä huolimatta että minulla olisikin gákti päällä) enkä juurikaan haluaisi kiinnittää huomiota itseeni julkisilla paikoilla eli tilanteet voivat olla erittäin ahdistavia. Silti se ei estä minua pukemasta rakasta pukua. Yritän vain poistua paikalta naama saman värisenä kuin punainen silkkihuivini. Onneksi suurin osa ns. palautteesta on kuitenkin positiiviseen suuntaan, mutta nuo negatiiviset jäävät vellomaan mieleen kauemmaksi aikaa.

Mitä haittaa on siitä että ei-saamelaiset "lainaavat" gáktia tai gáktin osia? 

Yksinkertaisinta on varmaan vedota nykyihmisen haluun olla sivistynyt. Sanon siis että eihän se nyt vain kuulu hyviin käytöstapoihin ottaa toisesta kulttuurista ne mieleiset kohdat ja käyttää niitä hyväkseen. Minulla ei kävisi milessäkään laittaa Jokkmokin gápptea päälleni, eihän minulla ole mitään yhteyttä alueen kanssa, kuin saamelaiskulttuuri suuressa mittakaavassa. Gákti nähdään kielenä joka on muutenkin vaarassa kadota, joten asia on otettava vakavasti.

Eivätkö saamelaiset voisi vähän joustaa asian suhteen? 

Eivät. Sen sijaan meidän täytyy ammentaa ihmisiin informaatiota. Jonkun mielestä olen ehkä jo kertonut liikaa hiljaista tietoa tähän blogipostaukseen gáktistamme. Mutta olen eri mieltä. Ihmisille täytyy kertoa jotta he voisivat ymmärtää näkökulmaamme paremmin. On kuitenkin niitä tyyppejä jotka eivät viitsi edes yrittää ymmärtää ja sen sijaan tokaisevat vain että "taas saamelaiset kitisevät tyhjästä."

Mikä olisi ratkaisu ongelmaan?

Suomalaisessa kulttuurissahan ei ole täysin samanlaista elementtiä. On siis vaikea ymmärtää miltä omimisen kohteeksi joutuminen tuntuu. Ratkaisu voisi olla se että suomalaiset ottavat uudelleen käyttöön omat kansallispukunsa. Ja että pukua käyttävät myös nuoret, eikä vain vanhempi sukupolvi. Kansallispuvusta täytyy saada trendikäs nuorison silmiin, tekemättä konkreettisia muutoksia pukuihin. Vahvempi tunneside pukuun kehittyy varmaan vasta sitten parin sukupolven jälkeen. Tunnesiteellä tarkoitan juuri tuota että kansallispuvun päälle pukiessa tulee olo että tämä on osa minun identiteettiäni ja edustan nyt perhettäni sekä esi-isiäni. Uskon että silloin ei ole hinkua lainata muiden maiden kansallispukuja.

Ai niin kuvissa on mummon vanha beaska. Eli poronvasasta tehty talviversio gáktista. Modernimpi versio tästä on täysin valkoinen ja valmistettu nuoresta vuohesta (kili?) mutta tykkään tästä perinteisestä.

12 kommenttia:

  1. Hei, tämä postaussarja saamelaiskulttuurista on tosi hyvä idea! Onhan itse aihe toki ollut blogissasi esillä paljon muutenkin, mutta mielestäni juuri tällaiset postaukset ovat hyvin tervetulleita. Blogiasi kuitenkin seuraa varmasti moni sellainenkin suomalainen, joka ei välttämättä tiedä aiheesta paljoa. Ja nämä jutut ovat olleet viime aikoina (taas vaihteeksi) aika paljon pinnalla suomalaisessa mediassa.

    "Minulla on aina käynyt vähän sääliksi suomalaisia jotka nauravat ohjelman juoppojen saamelaisten kommelluksille. He eivät tunnu ymmärtävän että pilkan/naurun kohteena ovat he itse. Sillä sketsin ideanahan on se että kaksi saamelaista miestä on suomalaistunut. He ovat omaksuneet yhden ikävistä suomalaisista perinteistä eli juopottelun (ja laulavatkin suomalaista juomalaulua - nunnuka nunnuka). Se joka ei tiedä ilmiötä nimeltä saamelaisten pakkosuomalaistaminen ei voi ymmärtää sketsin ydintä."

    ^Tuo oli todella hyvin sanottu. Kunpa ne kaikki eteläsuomalaiset juntit, jotka oikeasti ajattelevat, että pohjoisessa vain ryypätään ja lauletaan nunnukaa ja kohelletaan, tajuaisivat tämän. (Toki he varmasti jollain tasolla tajuavatkin - koska eivät he nauraisi niin paljon, jos kännikohellus ja tyhmät juomalaulut eivät olisi heille jo muuten niin hyvin tuttu ilmiö - mutta tajuaisivatpa oikein tosissaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiinikin heijatuu tämä seikka että viime vuosina olen pyrkinyt vahvistamaan tietoisesti saamelaista identiteettiä. Pyrin eroon tuosta ajattelutavasta, että saamelaisuus ei saa näkyä. Samanaikaisesti olen paininut lestadiolaiskysymyksen kanssa eli miten päin sijoittaisin lestadiolaisuuden elämääni.


      Noh emme saa kuitenkaan yleistää että kaikki suomalaiset olisivat kännissä koheltavia juoppoja, sillä silloin alennumme heidän ajattelutapaan. Sääli vain että ihmiset eivät ymmärrä nuiden sketsien ydintä.

      Poista
    2. Siitä voisi tulla mielenkiintoinen postaus, jos kirjoittaisit (oman alueesi) saamelaisten uskonnollisesta/hengellisestä taustasta ja siihen liittyvästä kulttuurista? (Itse tunnen vain kirjallisuudesta muinaista saamelaismytologiaa/muinaisuskontoa, mutten oikeastaan tiedä mitään nykysaamelaisten hengellisyydestä. Sekin, että teidän seuduillanne monella on lestadiolaistausta oli minulle oikeastaan ihan uutta. Ei näistä asioista tosiaan ole ollut kuin pari sivua peruskoulun maantiedonkirjoissa, kaikki muu tieto on tullut sitten sattumalta omaksuttua netistä tai tyyliin joistain museoista Lapin-matkoilla.)

      Poista
    3. Tuosta aiheesta riittäisikin paljon kerrottavaa. Ensin kaikki ajatukset täytyisi saada vain kirjoitettua ylös ja sovitettua jotenkin blogiin. Homman nimi on se että Karesuando-/Jukkasjärvisaamelaisia käännytettiin pakolla lestadiolaisiksi (1800-luvulta eteenpäin) sillä meidän oma luonnouskonto noitarumpuineen oli liian likainen. Voin vain kuvitella miltä saamenpuvut näyttäisivät nykyään jos lestadiolaistumista ei olisi tapahtunut. Puvut olisivat varmaan paljon koristeellisempia ja värikkäämpiä. Mutta tämän uskonlahkon ottaessa vallan puku oli muutettava siveellismmäksi ja noitarummutkin poltettava.

      Poista
  2. Mielenkiintoista asiaa! Suomalaisten pitäisi tosiaan ottaa oma kansallispuku uudestaan komeron kätköstä esille ja käyttöön. Myös nuorten. Ei tarvitse mennä kuin Viroon, niin kansallispuvut ovat aivan eri tavalla esillä siellä kuin meillä täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella. Nyt tuntuu että se on vain ja ainoastaan vanhusten juttu. Minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta millainen kansallispuku Virossa on, joten oli pakko googlata. Nytpähän tiedän senkin :D

      Poista
  3. Marielle käyppä kurkkaa blogiani :)<3 https://tzenni.blogspot.fi/2016/12/linkkaa-blogisi-postauksen-top-3-blogit.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta! :D Huomasin etten ole lisännyt blogiasi lukulistalleni ja se minun on tehtävä heti seuraavaksi.

      Poista
  4. olen kysynyt joskus ennekin tätä mutta silloin et vastannut :< Mistä nuo huivit ovat? ja miten ne saa kietaistua tuohon tapaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä huivit tehdään usein itse käsin mutta minä tilaan ne aina Norjasta samalta Duodji-tekijältä. Huivi on neliskanttinen ja se taitetaan kahtia. Kiinnitetään joko riskuilla tai pidetään vyön avulla paikallaan. Käytetään talvisin saamenpuvun kanssa.

      Poista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Olen nyt poistanut kaksi kommenttia tästä postuksesta. En kiellä kritiikin antamista rakkaat lukijat, mutta rasistiset viittaukset eivät ole tervetulleita :)

    VastaaPoista

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign