Pages

22. joulukuuta 2016

Kaksi yötä jouluun

Nyt olen saapunut jokavuotisen tavan mukaan joulunviettoon Suomeen. Olen pitkästä aikaa yötä meidän Suomen talolla, joka sijaitsee rajajoen rannalla. En ole siis kauas Ruotsista päässyt. Äiti ja isä asustavat täällä nykyisin. Käyn aina välillä siivoilemassa vanhaa teiniajan huonettani. Voisi sanoa että olen siivonnut teinivuodet ulos vasta viime keväänä. Mutta sisustuksessa näkyy vielläkin Volvon osia ja Victoria's Secret-krääsää. Vietän aina joulut täällä sillä ajomatka on lyhymepi Ruotsin Pelloon, jossa vietän jouluaattopäivän perhetuttujeni luona.
Kesäisin kattohuoneistoni on hirvittävän kuuma, joten pidän parvekkeen oven auki kesäöinä. Mutta koska Tornionjoki virtaa parin sadan metrin päässä niin lohestajien moottoriveneiden hurina ei anna rauhaa varsinkaan yöaikaan. Ennen olin tottunut siihen, mutta nyt se on erittäin häiritsevää. Talviaikaan häiritsee lähinnä vain ohi pörhältävät rekat ja junan jyskytys. Nekin ovat liikaa minulle joka asun normaalisti erittäin rauhallisessa paikassa.

On vähän pelottavaa olla pari päivää nyt joulun yli erossa elukoista. Elukkoihin (hevosiin ja poroihin) tulee melkein samanlainen side kuin lapsiin, eikä niitä mielellään jätä vieraiden hoitoon. Minulla on kiikari aina kotona pöydällä, jotta näen mitä aitauksilla tapahtuu. Täälläkin olen vähän väliä hakemassa kiikareita käsiini, ennen kuin muistan että näen kiikareissa todennäköisesti vain Ruotsin puolen naapurin räksyttävän koiran.
Nyt minun täytyy pyhittää koko loppuilta lahjojen paketoimiseen. Paketoimisen ohella ajattelin korkata joulun ensimmäisen suklaapaketin. Huomasin vasta ensimmäisen karkin syötyäni että olin ostanut vääriä karkkeja hyi!


Ai niin, katsokaa juuri kun olin lähdössä ajamaan tänne Suomeen niin meille saapui jouluvieraita poroaitauksille. Kolme tuntematonta poroa käveli järvellä. Kun kutsuin niitä huutamalla ne käänsivät koparat heti meille päin. Tarjosin ruokaa ja ne jäivät viettämään joulua meidän porojen kanssa, tosin aitauksien ulkopuolelle. Huomaatteko miten hämärää täällä on keskipäivisin tähän aikaan vuodesta. Ehkei tuota voi pimeydeksi sanoa. Valo on jotenkin sinertävä koko päivän ja vaarojen ääriviivat hohtavat aina keltaisessa tai punaisessa värissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign