Tänään on blogin viralliset synttärit! Paljonko blogi sitten täyttää? Olen seonnut laskuissa aikapäiviä sitten. Blogini ei ollut alkuaikoina julkinen ja olen poistanut joitakin postauksia. Sanotaan vaikka että blogi täyttää noin kuusi vuotta. Nyt jatketaan kuitenkin årsresumeta eli vuosikatsausta. Jäin viimeksi loppukesään eli elokuun tienoille.
Toinen roadtrip pohjoiseen Sápmiin loppukesästä: Reitti meni suunnilleen näin: Pajalan kautta Karesuandoon, Kilpisjärvelle, Skibotn:iin, Narvik, Abisko, Kiruna ja Lovikan kautta kotiin. Norjan
puolen Sápmissa oli niin hirmuinen helle että asuntoauton ilmastoinnista huolimatta
huomasimme että oli paljon tehokkaampaa ajaa ikkunat auki. Joten pidin
päätä ulkona avonaisesta ikkunasta ja räpsin kuvia samalla kun kiisimme vuonojen ohi
jyrkillä vuoristoteillä. Kun tulimme Ruotsin puolelle niin sää muuttui
silmänräpäyksessä. Nyt pakkaamani villahousut olivatkin enmmän kuin
tarpeelliset.
Samalla reissulla halusin kokeilla tunturin päälle kiikkumista, se kun näyttää olevan niin populääriä.
Joten otimme selvää missä ei siihen aikaan siirretty tokkia jotta emme olisi kenenkään tiellä. Kiikuimme
kahden tunturin päälle, yksi Suomessa ja toinen Ruotsissa. Abiskossa
lepäävä Njullá oli Jensille liian haastava joduin nimittäin vetämään häntä puolet matkasta ylös sumuiselle tunturille haha. Samalla reissulla kävimme Jukkasjärven saamimarkkinoilla
hopeaostoksilla.
Roadtripit Etelä-Suomeen: Istuin
koko matkat asuntoauton keittiössä, söin suklaata ja luin naistenlehtiä,
mutta oli silti mukavaa olla liikkeellä isän ja äidin kanssa.
Saamelaiskoulutuskeskus ei ollutkaan mikään tavallinen koulu. Onneksi osasin vähän odottaakkin sitä. Linjan pääpainona on perinnetaitojen säilyttäminen poronhoidossa, poronhoidon digitalisaatio ja yrittäjyysekonomia. Koulupäivät olivat jokaikinen täysin erilaisia: joskus istuimme juomassa kahvia koko päivän puhuen niitä näitä, tai sitten istuimme näpyttämässä kirjanpitoa koneella. Eräs tehtävä on jäänyt myös mieleen, jossa konttasimme Gállokin metsissä mittanauhojen kanssa useampana päivänä. Jos tiedätte Gállokin kriisin, niin ymmärrätte miksi olimme mittaamassa millintarkasti jäkälälevinneisyyttä. Illoilla olin ihan rättiväsy, sillä viiden eri kielen sekamelska sai pään pyörälle. Kun pääsin koulupäivän jälkeen asunnolle kärsin usein pääkivusta. Helmikuussa pääsen taas uudestaan muuttamaan Jokkmokkiin eli Talvikylään kuukauden ajaksi.
Teurastuskurssi Suomen Inarissa: Oli
mukavaa asua melkein yksi kokonainen viikko Inarissa ja tutustua siihenkin paikkaan paremmin. Suomessa puhuttava pohjoissaamen kieli on erittäin hankalaa
olin ihan pihalla kun opettaja alkoi puhumaan luokan edessä. Onneksi sain ryhmääni pelkästään norjalaisia tyttöjä, joiden
saame oli lähellä omaa kielialuettani. Hauska sattuma että meillä
kaikilla neljällä tytöllä ryhmässä oli kaksiosainen nimi joka alkoi tai
päättyi Elle-nimellä. Olimme siis team Elle. Meille oli kerätty
porot valmiiksi aitauksiin joten meidän oli helppo ottaa aina yksi
kisura tunnelia pitkin koppiin ja ampua nalli kalloon. Meille pienille
tytöille oli sattunut tulemaan isoja yksilöitä joten minä
raavainpana sain pidellä poroa kun joku ampui. (Pelkään aseita mutta
tuon jälkeen uskon että olen päässyt fobiastani eroon.)
Jokaisen kurssipäivän päätteeksi olimme kuin halloween-asuihin sonnustautuneita, sillä täysin valkoiset vaatteet olivat muuttuneet punaisiksi. Ingá-Elle vitsaili että aikoo ottaa lainapaidan itselleen, jotta hänellä olisi halloweenin asu valmiina. Myöhemmin kävi ilmi että hän ei vitsaillutkaan, hän oli todella ottanut paidan jossa oli taiteellisesti piirtyneet veriroiskeet haha.
Jokaisen kurssipäivän päätteeksi olimme kuin halloween-asuihin sonnustautuneita, sillä täysin valkoiset vaatteet olivat muuttuneet punaisiksi. Ingá-Elle vitsaili että aikoo ottaa lainapaidan itselleen, jotta hänellä olisi halloweenin asu valmiina. Myöhemmin kävi ilmi että hän ei vitsaillutkaan, hän oli todella ottanut paidan jossa oli taiteellisesti piirtyneet veriroiskeet haha.
Syksy/alkutalvi:
Tänä syksynä olen monta kertaa joutunut miettimään
että mitä luonto oikein touhuaa. Olen toki tottunut minuuteissa
vaihtelevaan säähän mutta se että pakkanen heittelee 20 astetta
tunnin aikana ei ole tyypillistä tälle alueelle. Ei myöskään vesisateet talvella! Olemme vähän jännän äärellä. Miltä tulevaisuus tuleekaan näyttämään?
Sofia Jannokin konsertti: En ollut ikinä käynyt missään konsertissa. Muistan tuon keikan varmaan koko loppuelämäni, sillä se herätti niin paljon tunnetiloja niin iloa, surua kuin vihaakin.
Siinä oli tämän vuoden kohokohdat. Minusta tuntuu että olen unohtanut jonkin tärkeän tapahtuman. Ja niin varmaan olenkin! Vuosi on ollut ihanan stressitön, mutta tekemistä on silti ollut yllin kyllin. Vuosi 2016 on ollut siis erittäin onnellinen! Menetin yhden tärkeän ihmisen kuolemalle mutta pelastin monta eläinhenkeä. Itse en ole sairastellut paljoakaan vain yhden vähän vakavemman taudin vuoden alkupuolella. Ensi vuonna ajattelin toteuttaa omia unelmiani oikein urakalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.