Tänään on blogin viralliset synttärit! Paljonko blogi sitten täyttää? Olen seonnut laskuissa aikapäiviä sitten. Blogini ei ollut alkuaikoina julkinen ja olen poistanut joitakin postauksia. Sanotaan vaikka että blogi täyttää noin kuusi vuotta. Nyt jatketaan kuitenkin årsresumeta eli vuosikatsausta. Jäin viimeksi loppukesään eli elokuun tienoille.

Toinen roadtrip pohjoiseen Sápmiin loppukesästä: Reitti meni suunnilleen näin: Pajalan kautta Karesuandoon, Kilpisjärvelle, Skibotn:iin, Narvik, Abisko, Kiruna ja Lovikan kautta kotiin. Norjan puolen Sápmissa oli niin hirmuinen helle että asuntoauton ilmastoinnista huolimatta huomasimme että oli paljon tehokkaampaa ajaa ikkunat auki. Joten pidin päätä ulkona avonaisesta ikkunasta ja räpsin kuvia samalla kun kiisimme vuonojen ohi jyrkillä vuoristoteillä. Kun tulimme Ruotsin puolelle niin sää muuttui silmänräpäyksessä. Nyt pakkaamani villahousut olivatkin enmmän kuin tarpeelliset.

Samalla reissulla halusin kokeilla tunturin päälle kiikkumista, se kun näyttää olevan niin populääriä. Joten otimme selvää missä ei siihen aikaan siirretty tokkia jotta emme olisi kenenkään tiellä. Kiikuimme kahden tunturin päälle, yksi Suomessa ja toinen Ruotsissa. Abiskossa lepäävä Njullá oli Jensille liian haastava joduin nimittäin vetämään häntä puolet matkasta ylös sumuiselle tunturille haha. Samalla reissulla kävimme Jukkasjärven saamimarkkinoilla hopeaostoksilla.

Roadtripit Etelä-Suomeen: Istuin koko matkat asuntoauton keittiössä, söin suklaata ja luin naistenlehtiä, mutta oli silti mukavaa olla liikkeellä isän ja äidin kanssa.

Kuukausi Jokkmokissa koulussa: Jokkmokin alue Porjuksesta Haradsiin tuli kuukauden aikana paremmin tutuksi luokkaretkien ansiosta. Opin tuntemaan paljon eri ihmisiä ja esittelytilanteessa muistiini palautui se tosiasia että ketään ei kiinnosta kuka sinä yksilönä olet, eikä myöskään paikkakunta josta tulet, vaan sinun täytyy muistaa sanoa saamenkyläsi nimi ja sukunimesi esitellessäsi itsesäsi (eli Sunna Korjusta).
 Saamelaiskoulutuskeskus ei ollutkaan mikään tavallinen koulu. Onneksi osasin vähän odottaakkin sitä. Linjan pääpainona on perinnetaitojen säilyttäminen poronhoidossa, poronhoidon digitalisaatio ja yrittäjyysekonomia. Koulupäivät olivat jokaikinen täysin erilaisia: joskus istuimme juomassa kahvia koko päivän puhuen niitä näitä, tai sitten istuimme näpyttämässä kirjanpitoa koneella. Eräs tehtävä on jäänyt myös mieleen, jossa konttasimme Gállokin metsissä mittanauhojen kanssa useampana päivänä. Jos tiedätte Gállokin kriisin, niin ymmärrätte miksi olimme mittaamassa millintarkasti jäkälälevinneisyyttä. Illoilla olin ihan rättiväsy, sillä viiden eri kielen sekamelska sai pään pyörälle. Kun pääsin koulupäivän jälkeen asunnolle kärsin usein pääkivusta. Helmikuussa pääsen taas uudestaan muuttamaan Jokkmokkiin eli Talvikylään kuukauden ajaksi.

Teurastuskurssi Suomen Inarissa: Oli mukavaa asua melkein yksi kokonainen viikko Inarissa ja tutustua siihenkin paikkaan paremmin. Suomessa puhuttava pohjoissaamen kieli on erittäin hankalaa olin ihan pihalla kun opettaja alkoi puhumaan luokan edessä. Onneksi sain ryhmääni pelkästään norjalaisia tyttöjä, joiden saame oli lähellä omaa kielialuettani. Hauska sattuma että meillä kaikilla neljällä tytöllä ryhmässä oli kaksiosainen nimi joka alkoi tai päättyi Elle-nimellä. Olimme siis team Elle. Meille oli kerätty porot valmiiksi aitauksiin joten meidän oli helppo ottaa aina yksi kisura tunnelia pitkin koppiin ja ampua nalli kalloon. Meille pienille tytöille oli sattunut tulemaan isoja yksilöitä joten minä raavainpana sain pidellä poroa kun joku ampui. (Pelkään aseita mutta tuon jälkeen uskon että olen päässyt fobiastani eroon.)
Jokaisen kurssipäivän päätteeksi olimme kuin halloween-asuihin sonnustautuneita, sillä täysin valkoiset vaatteet olivat muuttuneet punaisiksi. Ingá-Elle vitsaili että aikoo ottaa lainapaidan itselleen, jotta hänellä olisi halloweenin asu valmiina. Myöhemmin kävi ilmi että hän ei vitsaillutkaan, hän oli todella ottanut paidan jossa oli taiteellisesti piirtyneet veriroiskeet haha.

Syksy/alkutalvi: Tänä syksynä olen monta kertaa joutunut miettimään että mitä luonto oikein touhuaa. Olen toki tottunut minuuteissa vaihtelevaan säähän mutta se että pakkanen heittelee 20 astetta tunnin aikana ei ole tyypillistä tälle alueelle. Ei myöskään vesisateet talvella! Olemme vähän jännän äärellä. Miltä tulevaisuus tuleekaan näyttämään?

Sofia Jannokin konsertti: En ollut ikinä käynyt missään konsertissa. Muistan tuon keikan varmaan koko loppuelämäni, sillä se herätti niin paljon tunnetiloja niin iloa, surua kuin vihaakin.