Tämä on ensimmäinen postaus jonka kirjoitan täältä ulkoa, auringon porottaessa kasvoilleni. Auringossa on jo tarpeeksi lämmintä jotta voin istua koneen kanssa ulkona. Istun tosin taljoilla vuorattuna ja paksu haalari ylläni. Hiljaisuutta rikkoo kelkkojen kaukaiset ulvaisut ja lentokoneiden pauhu yläilmoista. Nyt on alkanut se aika vuodesta kun hiihtoretkillä syvällä metsissäkään ei saa olla rauhassa, sillä huvikseen ajelevia kelkkailioita ja hiihtäjiä tulee vastaan aina välillä. Luojan kiitos safariryhmät eivät eksy näin syrjäisille paikoille, vaikka olen tainnut pari kertaa nähdä semmoisiakin.

Odotan ensi viikonloppua, silloin pidetään ensimmäiset kisat Rovaniemellä ja se jos mikä on aito kevään merkki. Minua todella harmittaa että koulutuksemme jatkuukin vasta maalis-huhtikuussa eli sovittua myöhemmin. Haluaisin todenteolla olla sydänkeväänä kotona sillä kelit ovat mitä mahtavimmat silloin. Yritän nauttia nyt näistä alkukevään päivistä niin paljon kuin voin. Juuri nyt odotan että Jens hakee sisältä laskiaispullia ja lämmintä kahvia. Meidän fika-hetki alkaa siis.