Tämä on ensimmäinen postaus jonka kirjoitan täältä ulkoa, auringon porottaessa kasvoilleni. Auringossa on jo tarpeeksi lämmintä jotta voin istua koneen kanssa ulkona. Istun tosin taljoilla vuorattuna ja paksu haalari ylläni. Hiljaisuutta rikkoo kelkkojen kaukaiset ulvaisut ja lentokoneiden pauhu yläilmoista. Nyt on alkanut se aika vuodesta kun hiihtoretkillä syvällä metsissäkään ei saa olla rauhassa, sillä huvikseen ajelevia kelkkailioita ja hiihtäjiä tulee vastaan aina välillä. Luojan kiitos safariryhmät eivät eksy näin syrjäisille paikoille, vaikka olen tainnut pari kertaa nähdä semmoisiakin.
Odotan ensi viikonloppua, silloin pidetään ensimmäiset kisat Rovaniemellä ja se jos mikä on aito kevään merkki. Minua todella harmittaa että koulutuksemme jatkuukin vasta maalis-huhtikuussa eli sovittua myöhemmin. Haluaisin todenteolla olla sydänkeväänä kotona sillä kelit ovat mitä mahtavimmat silloin. Yritän nauttia nyt näistä alkukevään päivistä niin paljon kuin voin. Juuri nyt odotan että Jens hakee sisältä laskiaispullia ja lämmintä kahvia. Meidän fika-hetki alkaa siis.
Odotan ensi viikonloppua, silloin pidetään ensimmäiset kisat Rovaniemellä ja se jos mikä on aito kevään merkki. Minua todella harmittaa että koulutuksemme jatkuukin vasta maalis-huhtikuussa eli sovittua myöhemmin. Haluaisin todenteolla olla sydänkeväänä kotona sillä kelit ovat mitä mahtavimmat silloin. Yritän nauttia nyt näistä alkukevään päivistä niin paljon kuin voin. Juuri nyt odotan että Jens hakee sisältä laskiaispullia ja lämmintä kahvia. Meidän fika-hetki alkaa siis.
Tänä talvena ennätys monta poronhoitajaa
Norrbottenin aluella on saanut kylmää kyytiä pudotessaan jäiden läpi
kelkalla. Kaksi viikkoa sitten oli meidän vuoro! Olimme tulossa järven
takaa mönkijällä. Jens ajoi ja minä istuin kyydissä. Yhtäkkiä tunsin
että jää allamme alkoi upottaa ja jalat kastuivat. Jens hyppäsi
salamana pois kyydistä, mutta minä jäin hölmistyneenä istumaan
sijoilleni miettien: nythän on helmikuu... ei jää voi pettää nyt.
Jouduimme hakemaan pitempiä liinoja (ja kameran hihi) kotoa jotta saisimme kammetuksi
itsemme irti. Tämä on ainoa kuva jossa linssi ei ollut ihan huurussa.
Olemme päässeet jo pahimmasta sulasta irti ja nyt pohja on enää jumissa.

Huh, hyvä, ettette vajonneet kokonaan jäihin kelkan kanssa! D:
VastaaPoistaIhanat lumiset maisemat! Meillä täällä Turun seudulla näyttää jo ihan keväältä. Ei ole enää luntakaan paljon yhtään ja jäätkin lähtevät hyvää vauhtia.
Hmmm meillä kahdella taitaa olla keväästä erilaiset mielikuvat. Minulle tulee keväästä mieleen hanget ja luminietokset. Tuo sinun kuvailemasi kuulostaa jo ihan alkukesältä haha :D
Poista