Pages

24. huhtikuuta 2017

Kevään kuulumisia

Vuosi alkaa olla siinä pisteessä että meidän perheenjäsenet erkaantuvat taas eri reiteille - Porot päästetään vapaiksi vasomaan. Mutta kesällä onkin sitten iloinen ja pikainen jälleennäkeminen vasamerkintöjen merkeissä. Olemme siis nyt pari viikkoa valmistelleet porojen siirtoa isän kanssa. Eli päättäneet ketkä saavat kellon, gps-pangan tai peräti perheen kaulapangan kaulaansa. Sekin on nuugaa touhua uskokaa tai älkää. Sen lisäksi jutaamisreittiä ollaan vaihdettu tänä vuonna, mikä minua vähän jännittää.

Mutta mitäs muuta? Ai niin en ole kertonutkaan pääsiäisestä mitään.

Minusta tunnuttaa että toistan itseäni aina kun kirjoitan blogiin miten juhlapyhät ovat menneet. Joka vuosi tismalleen sama kaava, oli kyseessä mikä tahansa juhla. Pääsiäiseen kuuluu mm. suuret sukujuhlat, irtokarkit ja Påskmust. Olen varmaan joskus kertonutkin että täälä Ruotsissa irtokarkkien suurale pääsiäisenä korvaa täysin suklaamunat. Irtokarkeista on kehittynyt tärkeä pääsiäisperinne. Kiirastorstain suurostoksilla ollessamme minäkin tungin kyynärpäätekniikalla mummojen ja pikkulasten seassa irtokarkkihyllyillä lapio kädessä täyttäen extra-koon karkkisäkkiä. Kotona irtokarkit laitetaan suureen vanhanaikaiseen pääsiäismunaan ja annetaan sen olla keittiönpöydällä pajunkissjoen juurella.

Tänä pääsiäisenä tarjosimme ajeluja Muohta-poron ja Jusa-ponin kanssa sukulaisille. Voi sitä huudon remakkaa kun kiidimme järven jäällä. Joku taisi tipahtaa kyydistäkin mutta ei se menoa hidastanut. Meidän suvulla on vakio grillauspaikka eräällä pikku saarella, johon koko suuri suku tukkii pienen nuotion ääreen kököttämään. Aina kaikki eivät mahdu yhdellä kertaa ja joidenkin täytyy jonottaa vuoroaan. Järvi on iso ja grillauspaikkoja löytyisi kyllä muualtakin mutta kaikki änkeävät pieneen ympyrään jutustelemaan ja grillaamaan joka pääsiäinen. Paikan ohi menee kelkkareitti joka on pääsiäisaikaan vilkkaampi kuin E4-valtatie. Nyt loppu ajan vuodesta onkin sitten ihan hiljaista. Mutta ensi viikonloppuna (vappuna) on kylämme vuotuisat pimplauskisat ja silloin kylä täyttyy taas ihmisistä vähäksi aikaa. Olen joka vuosi erittäin "taggad" niihin kisoihin vaikkeen edes itse osallistu.

Se pieni sydänkohtaus kun huomaan etten ole nähnyt järjestelmäkameraani pääsiäislauantain jälkeen. Aloin heti kelaamaan taaksepäin ja huomasin että olen viimeksi nähnyt sen killumassa mönkijän työkalulaatikon pohjalla. Juoksin ulos mutta onneksi kameraa ei löytynyt sieltä. Seuraava ajatus oli tietenkin että "no niin, se on varastettu" sillä kamera on usein eteisen pöydällä ja meillä on norrlantilainen tapa lukita ovet - eli ovea ei lukita vaan luuta pannaan ovea vasten nojailemaan kun lähdetään käymään kaupassa. Käänsin koko talon ylösalaisin ennen kuin huomasin että en ole katsonut pilkkireppua. Ja sieltähän se tietenkin löytyi vaahtokarkkien joukosta. Kun aloin selaamaan kuvia niin huomasin että en todellakaan ole viitsinyt keskittyä kuvaamiseen viime aikoina. Kuvat olivat ihan mitä sattui!
Siis mitä?... Ainoat kuvat minusta tältä pääsiäiseltä - istun "mönkän" päällä filosoimassa elämää peltorit päässä, tinnitus korvissa.

Pikku Bosse-koira (lue Pusse) oli niin nopea liikkeissään että kerkesin ikuistaa vain peräpään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ SUNNÁ. Blog Design by KotrynaBassDesign