Pages

2. toukokuuta 2018

Kevätjutaus

Viime sunnuntaina jutasimme porot kesämaalle. Te varmaan jo tiedätte mitä se tarkoittaa jos olette lukeneet blogiani kauemmin. Me välttelemme omassa siida-ryhmässä moottoroitujen apuvälineiden käyttöä, jotka aiheuttavat turhaa stressiä viimeisillään oleville poromammoille. Kätevintä on ripustaa kello kaulaan kesyhärälle ja taluttaa sen houkuttelemana koko siidan tokka vasontamaille.
Olen harjoitellut tätä vaarten kuntoa joulusta lähtien, mutta viimeiset kilometrit tuntuvat silti joka vuosi raskailta tallustaa lumessa.
Tänä vuonna onnistuin putoamaan kaltioon juuri kun olimme päässeet "pääpysäkille" en kai katsonut kunnolla eteeni vaan enemmän puiden naavatilannetta kun yhtäkkiä kuului plumps. Seisoin  puolisulassa kaltiossa, alkaen hyperventiloimaan kylmyydestä. Kädessäni olevan narun päässä Muohta seisoi kuivalla maalla katsoen minua kuin sanoen: "tyhmä ihminen". Porot aistivat mistä kannattaa kävellä, ja mistä ei. Sääli ettei ihminen ole yhtä fiksu. Noh onneksi koulussa on harjoiteltu tilannetta joten hyppäsin kuivalle maalle, tasasin hengitykseni ja aloin salamana riisumaan märkiä housuja.
Onneksi vettä oli vain puoleen kehoon asti. Jos olisi ollut päivä ei minulla olisi ollut paleltumisen vaaraa mutta varhaisen kevätaamun kylmyys tuntui hyytävältä märissä tamineissa. Porot katselivat kyllä vähän kummissaan kun seisoa kökötin lumella ilman housuja takki kietaistuna jalkojen ympärille. Tiesin että Jens aikoi minun vastustelusta huolimatta seurata kilometrin välimatkan päässä tokan takana mönkijällä, enkä kerennyt odottaa niin hirmu kauaa ennen kuin mönkijän ääni alkoi kuulua. Minulla on nimittäin varavaatteet aina mönkijän laatikossa hehee!
Meidän saamenkylän kevätjutaus sekä muu poronhoito on melko erilainen verrattuna muihin saamenkyliin. Niin kuin tiedätte porojen kuuluu liikkua luonnonkierron mukana, mutta meidän saamenkylässä suurin osa poroista (ei tietenkään kaikki) otetaan aitaukseen talven ajaksi. Mitä kovempi talvi sitä enemmän poroja täytyy aitoa jotta niiden ei tarvitse kulkea varavarastoilla (vaikka varavarastoilla kulkeminen kuulukin talvisin poron luonnolliseen kataboliseen elintapaan.)

Vaikka voisi luulla että aitominen sekä ruokkiminen olisi hyvä juttu, niin se ei kuitenkaan ole eettisesti, ekonomisesti eikä kulttuurillisesti oikein. Poroja täytyy lahdata talven mittaan jotta muut porot saisivat ruokaa. Mutta se että porot "syövät itsensä ylös" aidassa ei ole  pääongelma vaan se että villin eläimen laittaessa aitaan ja riistäessä siltä sen mahdollisuuden luonnolliseen käyttäytymiseen - Ne voivat tietenkin henkisesti huonosti mutta sen lisäksi muodostuu ihan uudenlaisia/uinuvia sairauksia. Jotkin niistä ovat zoonoosi-peräisiäkin!
Meillä on kyllä vanhat parannustavat, olisi kuitenkin mukava saada enemmän tukea eläinlääkäreiltä mutta faktahan on se ettei eläinlääkäriksi opiskellessa lueta yhtään porosta (Ruotsissa). Olemme olleet eläinlääkäreiden kanssa eniten yhteydessä silloin kun poro on jo kuollut eikä silloin kun poro on sairas. Heitä tietenkin kiinnostaa tutkia kuolleita lähemmin ja ottaa kokeita. Eläinlääkäreiden kiinnostus on silminnähden aitoa ja he istuvatkin muistiinpanovälineet kädessä pakkasessa kun heille kertoo perinnetiedosta poron ruumiinavauksen yhteydessä. Olen varma että yhteistyömme tuottaa tulosta jonkin vuosikymmenen kuluessa.
Tämä talvi on ollut henkisesti raskas ei vain poroille vaan koko meidän siida-ryhmälle juuri näiden sairauksien takia jotka ovat verottaneet poromäärää. Olen monena yönä pitänyt pieniä porolapsia sylissäni ja yrittänyt lääkitä niitä. Mutta turhaan. On toisaalta helpotus kun näkee puoli päivää kestäneen tuskan hiipuvan ja loppuvan pikku porolapsen viimeiseen huokaukseen aamuyön tunteina. Hirveintä on ymmärtää se että eläin olisi pärjännyt vapaana luonnossa, mutta joutunut siellä tietenkin kamppailemaan nykytalvien olosuhteiden kanssa ruokaa hakiessa.
Vaikka moni muu vaara vaanii poroja ulkopuolella niin silti voitte vain aavistaa mikä helpotus keväällä koittaa kun voimme päästää porot vapaaksi aitauksesta. Normaalisti porot pelkäävät ihmisiä mutta meidän saamenkylässä joitakin porosukupolvia kestänyt aitausruokinta on tehnyt niistä kesympiä kun verrataan oikeaan pastorialismi/nomadismi-poronhoitoon jota harjoitetaan tunturisaamenkylissä. 
Noh sen jälkeen kun poromme ovat päässeet vapaiksi kuluu suunnilleen päivä jonka jälkeen ne taas pelkäävät ihmistä ja stressaantuvat ihmisten läsnäolosta. Kesyhärät ovat tietenkin asia erikseen sillä ne ovat tradition mukaan kasvatettu siihen että ne pysyvät lähialueella ja tarvittaessa ilmaantuvat paikalle kantohäriksi.

Varsinkin kevättalvi on poronhoitokulttuurissa pyhää aikaa sillä silloin vatsoissa olevat vasat valmistautuvat kohtaamaan ulkomaailman. Muitte/Muista - Helmikuun lopusta huhtikuun alkuun poroäitit ovat herkkiä stressille ja voivat heittää sikiön stressitilanteessa. Tämä on hyvä tietää sillä juuri silloin Sápmissa on turistisesonki kovimmillaan.

6 kommenttia:

  1. Moikka. Sun blogisi kautta oppii paljon uusia asioita. Sinulle ne ovat arkipäivää, mutta minä en tiedä mitään porojen tavoista tai hoitamisesta. Sulla on myös kivoja valokuvia. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on ehkä ollutkin blogin yksi päätarkoitus viime vuosina - eli tiedon jakaminen kulttuurista :)

      Poista
  2. Olen tekemässä esitelmää vähemmistöistä Suomessa ja vielä joskus pitäs valita yks niistä esseetä varten. Kaikkea tietoa on kyllä löytyny saamelaisuudesta mutta ei mitään saamelaisten kansan tansseista. Ope ehrotti että haastattelisin jota kuta mutta pääsen vähemmällä kysyessäni vaan täällä pika pikaa että mitä kansan tansseja saamelaisilla on ja voisikko samalla kuvailla niitä parilla virkkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi anteeksi tämä vastaus taitaa tulla liian myöhään?

      Mutta siis aina kun puhutaan saamelaisista niin ei oikein voi puhua maakohtaisesti sillä saamelaiset ovat yksi kansa neljän maan alueella. Valtioiden rajat on vedetty sinne tänne Sápmin päälle eli ne eivät edusta minkäänlaista jakoa vaikkapa saamelaisessa tapakulttuurissa. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan mutta siis kun puhutaan saamelaisista niin on tavallaan väärin puhua "Suomen saamelaisista".


      Mutta nyt itse vastaukseen: Olen kuullut puhuttavan meidän omasta tanssista ennen kristittyä aikaa. Mutta kristinuskon ja lestadiolaisuuden pyyhkäistessä saamenmaan yli se on jäänyt unholaan iäksi. Vasta 1900-luvulla on kehittynyt oma paritanssi jota näkee nykyään kaikissa saamelaistapahtumissa. Sen nimi on "sydisdans" eli "eteläläistanssi" joka on nimenperusteella alunperin eteläsaamelainen tanssimuoto mutta koko Sápmi tuntee sen tätä nykyä. Sanotaan että se on kehittynyt kun joku yritti ravistella itsestään muurahaisia irti mutta tiedä nyt häntä sitten.

      https://www.youtube.com/watch?v=PYr-aUxq7UY
      Tuossa on linkki, jos katsot tarkasti niin näet sivussa eteläsaamelaisissa puvuissa pyörähtelevän parin. Voit myös kokeilla googlata "sydisdansen" jos norjan ja ruotsinkieli sujuu! :)

      Poista

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ Sunná. Blog Design by KotrynaBassDesign