Pages

3. heinäkuuta 2018

Keskiyön aurinko

On mennyt jo puoli kesää enkä ole ehtinyt lisäillä blogiin kuvia saati sitten kuulumisia. Tuntuu että minulla ei ole ollut yhtään vapaata aikaa kesäkuun aikana. Yritän nukkua kuuden tunnin yöunet joka yö. Se on ihan liian vähän minulle, mutta onneksi on kesä joten unta ei tarvitse paljoa. Ymmärrätte varmaan että mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän saa vastuuta ja työtä tehtäväkseen tämmöisessä ympäristössä. Varsinkin kun on lähialueiden ainoa alle 40-vuotias. On oltava mukana kaikissa yhdistyksissä ja niiden kissanristiäisissä.
Niin ja hei, olen alkanut yksityisyrittäjäksi. Minulla olisi ensi talvena tarkoitus kokeilla liiketoimintaa ja saattekin varmaan kuulla siitä joskus lähiaikoina. Minun täytyisi keksiä firmalle nimi jotta voisin pikku hiljaa aloittaa markkinoinnin. Mutta nimen keksiminen osottautuikin yllättävän hankalaksi.
Noh tänään illalla olen lähdössä taas vasamerkintään yöksi. Aamulla pakkaan Jusa-ponin kuljetuskoppiin ja lähdemme käymään Pajalassa. Päivällä on jatkettava heinäntekoa ja lehtikimppujen keräämistä.... mitäs vielä - ai niin nyt alkaa se sesonki kun täällä päin kaikki viikonloput ovat täynnä tapahtumia, markkinoita, cruisinkeja jne. olisi hauska keretä kaikkeen mutta jotakin on aina pakko jättää välistä.

Nämä kuvat ovat tämän vuoden "juhannuskuvat" jotka olen ottanut juhannusyönä kylällämme.

 Kun valoisina öinä ei saa aina unta niin aika käytettvä hyväksi jollain muulla tekemisellä. Tein ennen juhannusta valmiiksi kesägákti numero 2 tälle kesälle.

4 kommenttia:

  1. Moikka. Ehdinkin jo odotella uutta juttuasi. Niitä on niin kiva lueskella. Minkä verran siinä teidän kylällä on asukkaita? Saahan nähdä minkä nimen yrityksellesi keksit. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä asuu täällä kuusi ihmistä. Isoisäni isä perusti kylän kun Ruotsin valtio pakkosiirsi saamelaisperheitä etelemmäs ympäri Ruotsin Lappia 1900-luvun alussa, joten kaikki me olemme serkkuja tai pikkuserkkuja tässä kylässä. Suurin osa sukulaisista ovat lähteneet 90-luvulla lähimpään kaupunkiin (200km päähän) asumaan tai noh isoin osa kylän asukkaista on kuollut pois. Ellei ihmeitä tapahdu niin tämä on melko hiljainen paikka asua sitten minun ollessa vanha :D

      (Lähimpään hieman suurempaan kylään on 8 km jossa asuu noin 60 ihmistä.)

      Poista
  2. Hei ja kiitos vastauksesta. Sinun suvullasi on erikoinen historia. Vaikea kuvitella millaista olisi asua niin pienessä yhteisössä. Siinä on varmaan sekä hyviä että huonoja puolia. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä puolia on se että ovia ei tarvitse laittaa lukkoon ikinä, sillä kylällä on kova kontrolli siitä kuka ajaa kylätiellä haha. Myös se että työt hoituvat yhteistuumin (kuten ennen vanhaan) heinienteko, porohommat ja vaikkapa vuotavan katon korjaus. Täytyy olla vain valmiina auttamaan sitten kun toinen osapuoli tarvitsee apua.

      Nyt kun lestadiolaisuuden viimeisetkin rippeet tuntuvat olevan lakaistuna maton alle niin miinus-puoletkin tästä asumisjärjestelystä ovat kadonneet, kun kukaan ei ole enää kyttäämässä ja vaatimassa uskonnollista parannusta.

      Poista

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ Sunná. Blog Design by KotrynaBassDesign