Pages

20. joulukuuta 2018

Pakollinen joulurauha

Tässä joulukiireiden keskellä valmistun henkisesti siihen että olen ehkä viikon päästä flunssassa tai oksennustaudissa kuten kaikki viime vuosien joulut. Yritin siis tehdä ensi viikon hommat valmiiksi pois alta, plus kaikki normaalit joulukiireet. Joulukorttien signeeraukset ja ensi viikon siirtoaidan poroille kun on aika vaihtaa laidunta. Tähän vielä neljä ompelutyötä joista kaksi täytyy olla valmiina ennen perjantaita ja kaksi jouluksi. 
Maanantaina sain pikku päänsäryn joka lähti kuitenkin pois reippalla hölkkälenkillä. Mutta tiistaina eli 18 joulukuuta touhutessani firman aidalla, iski se mitä olin vähän odottanut... tosin en ajatellut että se tulisi tässä kyseisessä muodossa. Kroppa sanoi että: "STOP  nytten! Ota rauhassa hyä ihminen" Kurottautuessani ottamaan maasta sahaa alaselkääni viilsi helvetillinen kipu. Enpä ole ikinä semmosta selkäkipua kokenut. Jos olisin ollut ihmisten joukossa niin olisin voinut luulla että joku lähellä oleva iski minua pienellä merkitsemispuukolla, sillä kipu oli niin konkreettinen piston tunne. Mutta eihän aidalla ketään ollut joten tajusin että syksyinen noidannuoli oli tullut pahempana takaisin. Kaaduin lumeen lamaantuen täysin kivusta. 
Seuraava asia minkä tajusin oli että makoilin maassa nauraen katsoen taivasta joka tiputteli isoja puuterilumihiutaleita kasvoilleni.  En tiedä kauanko meni mutta joitakin minuutteja makoilin siinä kovissa kivuissa ennen kuin havahduin koparoiden naks naks-ääneen joka kuului toiselta aidalta. Havahduin siihen että minua naurattaa sillä kipu oli muuttunut kihelmöinniksi/kipristelyksi selkärangassa joka purkautui ulos nauruna. Onneksi porot eivät sattuneet olemaan kyseisessä aidassa sillä jos makoilet maassa niin ei mene kauaakaan kun joku tulee huitaisemaan terävällä koparalla sanoen: "ylös siittä"
Yrityksistä huolimatta en päässyt liikkumaan vaikka kuinka heiluttelin itseäni, jokainen liike sattui pistona selkään. Minulla oli kuitenkin kiire sillä paliskuntani työntekijä oli tulossa niillä minuuteilla enkä minä voi loikoilla maassa silloin. Lopulta riuhtaisin itseni ylös kirouksien saattamana. Konttasin aidalta kylätielle ja pääsin kotiaidalle kunnialla. Osottautui että minun kipuni ei tainnut kuitenkaan olla mitään siihen verrattuna että paliskuntani työntekijä oli juuri edellispäivänä saanut kämmenensä  lävistettyä poronsarven toimesta.

Mutta noh nyt minun on pakko ottaa hieman rauhallisemmin joulun ajan, joka on ehkä ihan hyvä asia. Tänne on jo laskeutunut joulurauha niin kuin kuvista näkyy. Vain parin tunnin välein yli sujahtavat matkustajakoneet kilpailevat äänekkyydellään poronkellon kilinän kanssa. Mutta tuo lentokoneidenkin ääni on jo joidenkin vuosien ajan kuulunut olennaisena osana juuri joulukuun tunnelmaan. Rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Haha, tätä oli jotenkin tosi hauska lukea, vaikka kipeä selkä ei olekaan varsinaisesti mikään hauska juttu! :D Mutta hyvä, että nyt on kunnon "tekosyy" ottaa rennosti. :) Hyvää joulua sinnekin!

    VastaaPoista
  2. En usein jaksa blogeihin kommentoida, mutta sun blogi on ihan ehdoton lemppari! ♥ Seuraan yleensä vain kauneus- ja muotiblogeja, mutta postailet niin ihania kuvia ja mukavia tekstejä, että jäin seuraajaksi heti kun aikoinaan tänne eksyin. Muutin "Pohjois"-Suomesta (pohjoiseksi Oulua etelässä kutsutaan) muutama vuosi sitten opiskelemaan, ja tässä eteläisen kaupungin harmaassa keskustassa asuessa nämä lumiset maisemat on niin ihanaa ja rauhoittavaa katsottavaa. Mukavaa joulua ja paranemisia selän kanssa! :)

    VastaaPoista

Hei! Nyt julkaisen taas kommentteja blogiin, joten risut ja ruusut tänne siis.

Copyright @ Marielle Sunna. Blog Design by KotrynaBassDesign